Ujo pikkulikkamme ei enää yski, tai sitten se on onnistunut yskimään vain silloin kun en ole kuulolla, Amelie-mummokaan ei enää yski. Amelie pääsi siis aika helpolla, muutamalla päivällä, Ripi-reppana sen sijaan on paukuttanut parit viikot. Yskänlääke kyllä auttaa, mutta välillä se lääke on kaikkialla muualla kuin kurkussa kun koira ravistaa juuri kun on saanut lääkkeen ruiskulla sen kurkkuun, siinä ovat housunpuntit ja lattia tahmeana.

Oodin yskä on kestänyt muutaman päivän ja vaikka se yrityksistä huolimatta pääsee riehumaan, on yskä kuitenkin helpottamassa. Oltiin äsken pellolla ja metsässä leikkimässä. Oodihan ei kävele ollenkaan, se vain hyppii, juoksee ja riehuu, mutta siitä huolimatta se ei ole yskinyt. Hienoa jos päästään näin helpolla. Seita, Siiri ja Nero ovat ihan oireettomia edelleen.

Olin eilen myymässä kehitysmaakaupassa, jonka johtokuntaan kuulun. Hienoa havaita, miten ihmiset alkavat ymmärtää reilun kaupan merkitystä, luomuviljelyn puhtautta ja myrkyttömien tavaroiden kuten pesuaineiden ja pesupähkinöiden ekokäyttöä.

Hieno juttu ja parasta siinä tietysti on, että varat tästä meidän kaupasta menevät Tansaniaan nuorten tyttöjen kouluttamiseen, jotta he voisivat myös itsenäisinä auttaa itseään. Pieniä askelia, mutta hyvin tärkeitä.  Valveutuneimpia ovat nuoret ihmiset, heiltä minullakin on paljon oppimista. Olen jo löytänyt afrikkalaisen luomukahvin, sokerin, jota ei ole liiaksi valkaistu ja joka maistuu mahtavalta, myslit, kuivatut hedelmät, keksit ja uskomattoman määrän maustekastikkeita ja soijaa ym. sekä ekologiset pesuaineet ja pesupähkinät.

Olen asunut täällä vasta noin puolitoista vuotta, mutta kotiutumassa hurjaa vauhtia. Kehitysmaakauppa on auttanut ja siinä minulla on opettelemista, millaisia tuotteita on ekologisinta käyttää ja samalla tapaan samoin ajattelevia ihmisiä. Valtuustossa olen vielä untuvikko, mutta sekin siis pitää sisällään valtavan haasteen ja saa koko ajan uusia tuttuja ja vihreissä monta samoin ajattelevaa. Haasteita siis riittää yli tämän koiraharrastuksenkin. Siitä en ikinä luovu., enkä tietty lakkaa kaipaamasta pääkaupunkiseudullekaan. Siellä sentään on kulttuuria ihan erilailla kuin täällä, siellä ovat ”vanhat” ystäväni ja omat lapseni. Mutta kotoisalta tuntuu täällä jo ihan erilailla.