Ulkona on vielä pimeää, mutta taivaanrannassa onneksi jo punertaa. Tästä päivästä on tulossa aurinkoinen. Voi miten se sopiikaan näihin pimeisiin syyspäiviin. Olen istunut valtuuston koulutustilaisuuksissa niin, että takapuoli puutuu ja liika tieto pyöriin yhtenä möykkynä päässä kuin yliäyräittensä ladattu pesukone.
Laumani on ollut Sinisessä Unelmassa eilisen päivän, toissailtana kokous oli lyhyempi ja ne saivat jäädä kotiin. Oli ihana tulla tänne pilkkopimeään metsän, keskelle, missä ei katuvaloja näy, kun ikkunasta paistoi valo ja nojatuolissa ikkunan edessä seisoi kaksi koiraa katsomassa, kuka tulee. Niiden riemu on aina ihan ylitsevuotavan riehakasta. Vaikka olisin ollut poissa vain minuutin roskia viemässä, on vastaanotto yhtä riemukas kuin kauan kadoksissa olleen rakkaimman ihmisen.
Oodilla ja Melinalla on ihan omat leikkinsä. Nyt niiden suosituin leikki on takaa-ajo ympäri taloa, Unelmassa pääsee kiertämään keittiön, ruoka- olohuoneen ja eteisen kautta ympäri. Siinä ne menevät peräkanaa ja saattavat suoraan vauhdissa kääntyä ympäri ja jatkaa samantien matkaa toiseen suuntaan. Voi hyvin kuvitella, miten kevyesti ne myös lammaslaumaa kiertäessään, saattoivat kääntyä yhtäkkiä ympäri ja lähteä laumasta eksyneen lampaan perään. Kintereestä näykkimällä kadonnut lammas sitten palautettiin laumaan.’
Oodi nyt näykkii Melinaa vähän mistä sattuu vielä. Sen näykkimisen seuraukena se saa suunsa täyteen karvoja. Onneksi Rollella ja Melinalla niitä riittää. Seitaparka sen sijaan on melko karvaton. Onneksi Oodilla on omat ”purulelunsa”, sillä leikissä se koko ajan saa suunsa täyteen karvoja. Viime yönäkin se oksensi ison karvapallon; vähän samanlaisen kuin pöllö hiiren syötyään, sehän puhdistaa mahansa oksentamalla karvat hienona siistinä pallona. Oodi herätti minut viime yönä oksentamalla ison siistin grillimakkaran kokoisen ja näköisen paketin Rollen ja Melinan karvoja siististi yhteen sidottuna muutamalla Seidan haivenella. Samaan tapaam vuorolla sellaisen paketin poistivat mahalaukustaan muutaman viikon välein myös Melina ja Rolle pieninä ollessaan, Karvat eivät sula, mutta eivät myöskään siis jää täyttämään mahalaukkua.
Kun istun ja kirjoitan tätä, on vielä uninen aamu. Neropappa makaa sängylläni ja odottelee aamulenkille lähtöä. Seita ja ujo pikkulikka Riitu ovat paenneet sängyn alle. Amelie ja Siiri makailevat myös peteillään, mutta Oodipa ehtii ja etenee. Parhaillaan se ”rääkkää” Neropappaa, repii parrasta ja pyytää leikkimään. Nero on niin kiltti, se ei taatusti tee mitään, pitää pientä ähinää ja katsoo aina välillä minuun, että onko ihan pakko kestää tota?Mutta se kestää aina, sen luonne on aina yhtä tasainen. Siiri ja Amelie nauttivat, kun Nero on kiusaamisvuorossa, niin muuten nautin minäkin; Siirin ja Amelien pennun pelottelumeteliä on paljon vaikeampi kestää senverran kovaa se on verrattuna neron pieneen yninään. Ja mitä enemmän Siiri huutaa, sitä enemmän Oodi kiusaa ja nauttii silminnähden siitä vaaranuhasta, joka Siirin karjunnassa on.
Tänään muuten Jenna lentää Ruotsiin hakemaan Roopelle pikkusiskon, sen isänä on meidän nero, joten Roope saa ihan oikean sisarpuolen. Ovat tulossa myös tänne vauvaa näyttämään.
Nyt muuten on taivas vaalennut, pelto näyttää houkuttelevan huurteiselta, siispä ulos happea haukkaamaan. Voi että nautin koirien kanssa ulkoilusta. Niiden riemu tarttuu niin helposti. Kunhan tulee ensi lumi, teen niiden kanssa enkeleitä. Ne muuten hämmästyvät ja riehaantuvat joka vuosi kun heittäydyn selälleni ja rupean tekemään enkelin kuvia. Tänä vuonna hämmästelee eniten Oodi ja tietysti myös toinen pentummw Melina. miten toivonkaan niiden ja itseni takia valkoista lunta. Ja tänään aurinkoa, maisema on silloin niin paljon kauniimpi.
