Yö meni aika rauhallisesti, Oodillakaan ei sitten enää ollut vahtivuoroa. Nyt se jo ”tuntee” Siirin ainakin hajusta. Itsekin aina hämmästyn sitä, miten pieni ja kevyt Siiri siellä ”pehkoontuneen” turkkinsa alla onkaan. Huomenna menemme koirapiiaksi Siniseen Unelmaan kun sen isäntäväki lähtee Tampereelle Riitan anopin ja hänen sisarensa kanssa joulua ja uutta vuotta yhteisjuhlimaan kerralla. Saas nähdä, miten kymmenen koiran lauma yöksi rauhoittuu, kun isäntäväki on poissa. Tunteeko Melina Siiriä, vai vahtiiko sekin Siirin liikkeitä koko yön? Manukin on niin Riitan koira, että varmasti kaipaa, ei ole juuri ollut yötä ilman rakasta emäntäänsä. Miina on minuun tottunut kun yhdessä täällä tehtiin vauvat ja Melina ja Rollehan ovat minun koiriani. Hain Rollen pentuna silloin kun vielä asuin itsekin siellä unelmassa.

Nyt asun täällä metsän siimeksessä ja nautin joulunvaloista ja tuoksuista ja joulurauhasta. Onneksi vieläkin on lunta maassa, on valoisampaa ja koirat pysyvät puhtaina. Huomenna siis mennään piikomaan koko laumaa. Seita ja Miina välillä vähän isottelevat toisilleen kun kummallakin on pennut, ovat jopa ”kahauttaneetkin” muutaman kerran yhteen, eivät kuitenkaan mitenkään vaarallisesti ja kiivailu on heti taas ohi.

Miina on säilyttänyt turkkinsa hämmästyttävän hyvin pentujen jälkeen, vaikka Melinakin jäi turkissa roikkumaan ja sitä raastamaan. Seita sen sijaan näyttää samalta kuin joulukuusi maaliskuussa. Sen häntä varsinkin on kuin kuusenranka ilman yhtään neulasta. Samoin Seita on menettänyt turkkia kaulastaan ja keisarinleikkauksessa leikattu vatsakarva on vasta parisenttistä. Myös Oodi pitää huolellisesti äitinsä turkin ohuena. Voisi melkein sanoa, että Seita varisee kuin ylivuotinen joulukuusi.

Seita muuten rakastaa leikkiä molempien tyttäriensä kanssa, siis Ripi Reippasen ja Oodin, välillä tuntuu, että siitä on kehkeytymässä varsinainen klaani lauman sisälle. Varsinkin aamulenkillä ne leikkivät ja juoksevat keskenään. Oodi tulee aidan sisäpuolelle Ripi kanssa, Seita jää ulkopuolelle, odottaa siellä pylly pystyssä valmiina leikkiin. Tyttäret juoksevat kohti ja sitten kierretään peltoa sikin sokin ja hauskaa on. Seita on säilynyt ihan kakarana pennuista huolimatta, lapsellinen on Nerokin, saa välillä varsinaisia ”hepuleita” ja juoksee ympäri korvat liehuen. Seita on myös vähän lapsellinen, se helposti ”varastaa” Oodilta tyhjän maitopurkin ja tahtoo repiä sitä kuin pentuna aikanaan. Muutenkin koirat ovat kuin lapset, kadehtivat toisiltaan leluja ja erikoisen tarkkaan pitävät huolen myös, että kellään ei ole enemmän ja parempaa ruokaa kuin muillakaan.