Oodi on fiksu nuori tyttö ja minä tunnustan tehneeni sille vääryyttä, kun en ole ehtinyt näiltä valtuusto ym muilta puuhiltani viedä sitä enemmän ”ihmisten ilmoille”.
Oltiin nyt neljättä kertaa kunnon pentukoulussa. Parilla edellisellä kerralla on jo vähän namipalat kelvanneet. Nyt se yhtäkkiä keksi sen, että kun istuu ja ottaa katsekontaktin, eikä kiinnitä muihin koiriin ja ihmisiin huomiota, saa namipalan. Sain sen jopa menemään maahan.
En tiedä, kumpi meistä tunsi enemmän onnistumisen riemua; minä vai pikkuneiti. Minä ainakin ensimmäistä kertaa tunsin valtavaa iloa siitä, että oppi meni perille. Useimminhan se opin perillemeno tökki sen hihna kaksijalkaisen pään takia, niin kuin nytkin. Minä siis olin oppinut jotain. Oodi oli suorastaan ihanne käsiteltävä. Meni sisulle, maahan ja jäi paikalleenkin, otti katsekontaktia ja seurasi häntä ensimmäistä kertaa ylhäällä. Voi sitä namipalan voimaa ja onnistumisen iloa. Vasta kun yritin opettaa sille samalla kertaa myös sanan seiso merkitystä, se teki topin, yritti muutaman kerran kiltisti istua ja otti kontaktia, kun se ei kelvannut, baan nostin sen seisomaan, se ihan selvästi ilmoitti, että ”hullu akka” ja että liika on aina liikaa. Hyvää koirakoulua mullekin.
Joka tapauksessa, hurjaa edistymistä on tapahtunut. Siis minä olen edistynyt, pikku Oodilla on nuo lähtökohdat olleet koko ajan, minä vain olen ne ”missannut”. Kunhan Oodi vielä oppii unohtamaan rasistiset mielipiteensä. Se käy pussaamassa velipoikaansa Nysseä ja hyväksyy Melinan veljen Ransun ja vielä toisen paimenkoiran eli collie Iivonkin jetenkuten. Iivo oli eläinlääkäriaseman pentukerhossa aikanaan, mutta pientä varmaan se on mittelspizt Adaa se ei hyväksy. Vahtii, haukkuu ja rähisee sille jos se tulee lähelle. Rasisti
Melina on koulussa myös Jussi-isännän kanssa ja se on edistynyt jo pitkän aikaa koulussa, alkaa olla jo pian mallioppilas. Melina ei myöskään rähise turhaan, enää. Jussi on sitä lenkillä kouluttanut. Me kun emme kuuden koiran sakilla oikein voi remmilenkeille porukalla lähteä ja minä mukamas en kiireiltäni ehdi yhtä koiraa erikseen ulkoiluttamaan. No koirakoulussa olen onneksi tajunnut käydä ja huomenna suunnittelemme lähtöä ystävän päivän mätsäriin. Kaksin Oodin kanssa!
Tänään vaan täytyy käydä Mouhijärvellä puhumassa matkailuoppaiksi koulutettaville, toissapäivänä olin puhumassa terveydenhoidon seminaarissa ja pari muutakin tilaisuutta on jonossa.
No mutta niinhän sitä sanotaan, että eläkkeellä ei aika tahdo riittää. Jonossa on myös oman schapendoes yhdistyksen vuosikirjan näyttelyarvostelujen kirjoittaminen ja Koiramme lehden rotuesittely kerran kuussa.
Aloitin vuoden vaihteessa kirjoittamaan rotuesittelyjä Koiramme lehteen, ensimmäionen oli Lancashire Heeler ja nyt on vuorosssa Dogo Argentino. Ihan mielenkiintoista työtä ja samaal oppii tutustumaan kokoaan uusiin rotuihin. Jo nyt olen huomannut, miten terve ja hieno rotu omani onkaan.
Tänä aamuna menin Aamu-Tv;n innoittamana Facebookiin, vanha koira kun ei kaikkia uusia keinoja koskaan opi. Rekisteröidyin ihan uteliaisuudesta ja siellähän oli heti tervehdys Järvenpään ajoilta. Löysin sieltä myös muita koirakavereita, kuten Jennan, Hennan ja tyttöjen sivuilla oli paljon
Muitakin rodun harrastajia. Uutta ajankulua siitä saa, kunhan kaikkeen ehtii. Ilman Aamutv:tä en sinne olisi ehkä mennytkään, vaikka siitä olenkin kuullut. Tosin saatan olla aika vanha niille sivuille. On kiva seurata elämää ja netin kehittymistä.
