Kurki pariskunta ”kailotti” tänäkin aamuna samalla pellolla kuin eilenkin. Sisar Riitta tuli päivällä Melinan kanssa ja näki saman pariskunnan vieläkin pellolla. Voi jos eivät olisikaan vain levähdyspaikalla, vaan ottaisivat pellon isot ojat kodikseen. Ne samat ojat muuten, joissa laumani ui niin halukkaasti ja sen jälkeen haisee nii perusteellisesti ja ihanasti, siis vain omasta mielestään.

Melina tuli ruokottavaksi, sillä on aina ollut runsas turkki, nyt se lähdettää pentukarvaansa isoina paakkuina runsaan turkin sekaan. Kun  sillä ja koko tällä lohikäärmelaumalla on samaan aikaan ollut juoksut, ne ovat ”harrastaneet hävyttömiä” keskenään urosten puuttuessa, joten turkki on selästä hangattu melkoiseksi. Onneksi Melinan turkki on aika karkea jo nyt.

Hermo siltä menee liian nopeasti, joten huomenna jatketaan Sinisessä Unmassa. Aion mennä sinne yllättäen saamallani pyörällä. Ihanalla naapurillani Ailella (83v) oli vaihteeton pyörä, jota lapset olivat kieltäneet häntä käyttämästä, sain ostaa sen. Siihen ostoon vaikutti tietysti sisar-Riitta. Kun olin Hollannissa, Riitta oli täällä koirapiikana ja piipahti naapuriin, jutteli ostaneensa pyörän ja sai samalla selville, että Ailella on käyttämätön pyörä, Riitta osaa ottaa asiat esille, minä en olisi ikinä kehdannut. No nyt minulla on kaunis punainen melko uusi pyörä!

Aile oli aamulla porttini takana. Pikkukakara oodi karkasi taas jostain salapaikastaan aidan toiselle puolelle. Oodi ei tee mitään, mutta kun avasin portin päästääkseni Oodin pihalle, säntäsivät ”syöjättäreni” Seita ja Ripi Reippanen, se ujo pikkulikkani ja minunkin hämmästyksekseni ne  molemmat sekä äiti, että tytär rupesivat näykkimään Ailea paimenen tapaan ja näyttämään hänelle, että meidän mammalle ei sitten mitään tehdä,

Aile sanoi ymmärtävänsä, mutta minä häpesin........

Kun oltiin ruokottu Melina puoleen väliin, päästettiin se vapaaksi ja eikös taas nämä ihmekaksoset olleet aidan takana pellolla! Siis Oodiu ja Melina, oikeasti ne ovat kaksikko, jota eivät aidat pitele. Sitä mukaan kun naulaamme näyttelytelttani maanauloilla aidan maahan kiinni, ne löytävät innovatiivisesti aina uuden kohdan, josta aita nousee ylös pienellä kuonon liikkeellä ja päästää maailmamatkaajat vapauteen. Ei muuten kovinkaan hyvä juttu kun Oodilla vielä on juoksukin, Jostain ilmestyy innokas kylällä kulkija ja tekee meidän vauvalle monirotuiset vauvat......

Kun  Melina oli kammattu, ripustelin sen irti kammatut pentukarvat orapihlaja-aitaan lintujen pesätarpeiksi. Saas nähdä kelpaako tosi lämmittävä villava aines linnuille.

Tänään ja eilen olen raivannut puutarhastani ”talven törröttäjiä” ja polttanut niitä vanhassa grillissä, onneksi ei tänään juuri tuullut, ei kyllä tuullut eilenkään, mutta taisin innostua laittamaan liikaa kuivia Malvan, iiriksen ja muiden vanhojen perennojen jäänteitä kerralla grilliin. Liekin leimahdus ja humahdus muotoili otsatukkani uuteen uskoon  Mutta mieli on hyvä, puutarha näyttää valmiimmalta odottamaan kevättä ja tukkahan kasvaa, niin kuin silmut tuomessa. Pian on Poutapirttini täydessä kukassa sisällä ja ulkona.

Tomaateista itse ottamani siemenet ovat jo vankkoja taimia ja tänään sain postilähetyksenä tilaamiani hajuherneen valmiita taimia, jotka istutin sanomalehdestä tekemiini istutusruukkuihin kesän ”hajusintti!-haaveet mielessäni. Jos Miina saa vauvoja ne syntyvät samoihin aikoihin kesäkuun alkupuolella, jolloin yöpakkaset alkavat olla ohi ja hajuherneet siirtyvät ulos,

Oma nelijalkainen”hajuherneeni”; kasvattini Hyacint Bucket muuten voitti tämän vuoden Esson Kiven, joka myönnetään parhaalle tottelevaisuuskokeissa pärjänneelle schapparille. Oma Hajusintti-Hyasinttini eli Lady of the House viime vuonnakin jo toinen.   Se sai siis tänä vuonna ensimmäisen palkinnon. Vihdissa pentulaatikkooni syntynyt”Hajuherne”, jonka äiti on tämän vuoden jalostuskoira Amelie-Sofie ja isä; Siiri-mummini ja Elviksen poika Chili, tuoksua siinäkin nimessä. Ihanaa ku  kasvatit ryhtyvät kukkimaan ihan itsestään, eikä minulla ole siihen osaa eikä arpaa.