Sateinen ja vähemmän keväinen ilma, mutta luonnolle se tekee terää. Koirat katsovat kummissaan, kun avaan oven ja yritän niitä pihalle. Ovat melkein loukkaantuneita tuollaisesta kelistä. Niin nopeasti sitä tottuu hyvän päälle, ei tarvitse kuin muutaman aurinkoisen, lämpimän päivän niin sitä jo pitää itsestäänselvyytenä, niin koirat kuin ihmisetkin.

Olen tänään keittänyt koirille oman puuronsa, sitä Yrjölän puuroa siis. Ohje on tuntemaltani ja kunnioittamaltani rotweilerkasvattajalta J.A.U Yrjölältä, hänen rottiksensa suorastaan kiilsivät karvoiltaan, melkein saattoi kuvansa niistä nähdä. Siinä puurossa on riisiä tai ,muitakin ryynejä; tattaria, hirssiä, lihaa ja rasvaa, joko öljyä tai mielellään oikeata kolesterolipitoista rasvaa (munkinpaistorasvaa ainakin omani rakastavat) myös öljy käy. Laitan myös joskus porkkanaraastetta ja sipulia mausteeksi mukaan. Tämä sopii nappuloiden lisukkeeksi ja maistuu koiralle. En nimittäin usko, että koira aina suostuu syömään samaa ruokaa, tai sitten olen hemmotellut omani pilalle, ne nimittäin rakastavat vaihtelua.

Yrjölällä on myös hieno ohje antioksidanteiksi koirille. Jos oikein muistan  niin keitettiin kaksikertainen määrä porkkanaa paprikaan verrattuna, siis puolet paprikaa porkkanan määrästä, ne keitetään kypsäksi ja ”muusataan” tehosekoittajalla soseeksi. Lusikallinen tätä koiran ruokaan päivittäin pitää taudit loitolla. Voi keittää ison satsin ja pakastaa purkkeihin.

Lasken muuten öitä siihen, että pääsen hakemaan ”kuulemma kaupunkilaistuneen” Ripi Reippaseni kotiin. Kaivanneet ovat täällä muutkin. Joka kerran kun kysyn koirilta, missä Riipsraaps on, ne alkavat ihmetellä ja varsinkin Seita alkaa ihan etsiä tytärtään. Saas nähdä, miten ujo lapseni saa kuulla kunniansa, että missä sitä on lumpusteltu. Uskon, että sisarpuolensa Oodi on myös kaivannut ulkokoirakaveriaan. Ripi Reippanenhan aina jäi Oodin kaveriksi ulos. Ripilapseni on aina niin lempeä, kiltti ja herttainen ja huomaamaton, ettei sille voi olla kukaan vihainen. Vain muodon vuoksi

Katson ulos, kosteaan puutarhaani, ja näen yhtäkkiä muutaman tuomenkukan avautuneen suurimmassa puussa. Täytyy mennä hakemaan niitä sisälle tuoksumaan keväältä huomisen äitienpäivän kunniaksi, tuo eläinjauhelihasta keitetty koirapuuro ei ihan keväältä tuoksu. Samalla pitää ottaa ulkona ”koulutuksessa” olleet miniruusut äidin ja isän haudalle sisään yöksi, sillä aina kesäkuun kymmenenteen päivään mennessä on yöpakkasten uhka olemassa. Halla ei toki pääse ihan helposti tulemaan kun taivas on pilvessä, mutta pilviverhohan saattaa yhtäkkiä hajota.