Uskomaton kevät, ihanat ilmat jatkuvat, metsä ja talon tausta ovat täynnä valko- ja sinivuokkoja, tuomi on jo melkein vihreä. Enää ei tarvita kuin pieni sade, sellainen on luvattukin ensi yöksi tai huomisaamuksi, ja silloin on tuomi täydessä kukassa ja kevät etenee pitkin harppauksin.

Voi jos tämä kesä olisi lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin edeltäjänsä, olen huonmannut monen ystäväni ja tuttavani toivovan samaa. Pitkän pimeyden jälkeen valo on tärkeää ja lämpö.

Tänään olen lupautunut matchshow-tuomariksi tänne Vammalan seudulle oikein vanhaan kulttuurimaisemaan. Paikka on lähelle Pyhän Olavin kirkkoa, sitä, joka poltettiin juuri kun uusi paanukatto oli saatu isoilla talkootöillä valmiiksi. Kirkko on noussut tuhkasta uutena ja uljaampana, oman hienon osuutensa teki myös täkäläinen suuruus Mauri Kunnas. Mauri teki nopeasti pienen kirjan; Koiramäen joulu, jossa tutut hahmot kävivät joulukirkossa tuosssa palaneessa kirkossa. Mauri lahjoitti tulot kirkon uudelleen rakentamiseen. Minullakin on se kirja ja siinä on uskomattomalla tavalla saatu säilymään vanhan palaneen kirkon tunnelma, taiteilija ja mikä taiteilija Kunnas on, lahjakas, lämminsydäminen ja ihanan huumorintajuinen. Olen lähettänyt mm koirien Kalevalan Hollantiin englanniksi käännettynä.

Pian Pyhän Olavin kirkko saa uudet maalaukset, kunhan taitelijat ovat saaneet ne valmiiksi, ovat luvanneet tehdä samanhenkisiä kuin palaneen kirkon ikivanhat maalaukset.

Mätsärissä on mukavaa nähdä taas kivoja koiria ja ihmisiä. Mätsärit ovat paljon vapaampia ja leikkimielisempiä’ tapahtumia kuin viralliset näyttelyt. Sääli, etten voi ottaa Oodia mukaani sinne, sille tekisi hyvää totutella näyttelytunnelmiin, mutta tuomarina en ehtisi sitä totuttelemaan, saattaisi tulla vain enemmän vahinkoa matkasta, kun minä olisin koko ajan varattu, enkä ehtisi antaa sille huomiota ja turvaa.

Nyt muuten lasken jo vuorokausia, että pääsen Ripiä hakemaan, sillä joka kerta kun jaan ruokaa, läöhdemme ulos tai leikimme pihassa, haen aina, missä Ripi on. Jos se taas sitten ilmoittaa, että jää Jennalle, niin asia on ok, se saa jäädä, jos on onnellisempi siellä.  Toivonpa totisesti, ettei niin käy. Kyllä se täällä maalla on onnellinen ja villi ja vapaa, leikkii äitinsä kanssa ja on mielellään ulkona Oodin kanssa. Tuntuvat tytöt sitä kaipaavan, kun kuulivat minun Jennan kanssa puhuvan Ripistä, tulivat kaikki heti kysymään, että koska se tulee ja juoksivat keittiön ikkunaan kun sanoin, että odotetaan, kyllä se tulee.

Nyt on lähdettävä valmistautumaan mätsäriin, palataan asiaan kun tulen takaisin.