Sir Henry on vieraillut hovinsa kanssa pentulaatikolla. Pentujen äiti; varsinainen Lady Macbeth kyllä salli Sinisen Unelman sakin tulla laatikon aidan taakse, mutta nosti varoittavasti ylähuultaan merkkinä siitä, ”ettei sitten yhtään turhaa liikettä”, eikä liikaa innostumista.
Sir Henry lähestyi laatikkoa arvolleen sopivan kunnioittavasti. Se on todella lempeä ja hellä luonteeltaan. Tämä ”aatelinen ” seitsemän pienen kääpiön porukka olisi mahtunut melkein kokonaisuudessaan Sir Henrylle hankittavaan knalliin nukkumaan, joten isäkin ymmärsi heti, että on käyttäydyttävä varoen, ettei ”lohikäärme” laatikossa syökse tulta hänenkin päälleen. Rolle siis nuuhkaisi uteliaana laatikon ilmaa ja heilautti ystävällisesti meille häntäänsä, meni nostamaan koipeaan ja tirautti merkin keittiön kaappiin, jotta ”nää on sitten mun, sano Eenokki akkaansa ja kakarat kans”.
Rolle tosiaan oli hyvin rauhallinen, samoin Miinan veli, veljessarjan eno Mauno, jota Jussi kutsuu muumipapaksi, koska se selvästi on aika ajoin syventynyt kirjoittamaan muistelmiaan. Mauno katseli rakasta sisartaan, hyväksyi lauman, niin kuin viime keväänä hyväksyi Miinan edelliset pennut ja otti kunnon enon tavoin suojelukseensa veljessarjan sisarpuolen Melinan. Melina tuntui selvästi muistavan laatikon ja oman olemisensa siellä.
Miina hoitaa hienosti seitsemän pienen kääpiönsä lauman, vaikka sillä selvästi vielä on kipuja leikkaushaavassa ja antibioottikuuri jatkuu ja varmasti väsyttää sitä. Tämä Poutapirtin rytmiryhmä suhtautuu varsin tyynesti pentulaatikon tapahtumiin, sen sijaan ovat aloittaneet tiukan vahtimisen.
Olemme Riitan kanssa jakaneet alkuaikojen työvuorot siten, että minä nukun alkuyöstä muutamat tunnit ja Riitta aamuyön tunnit ja kun Riitta tulee yläkerran kesähuoneesta portaita alas, aloittaa meidän laumamme huudon, kunnes tunnistavat Riitan. Ihan selvästi nekin siis ovat ottaneet omat työvuoronsa pentupäivystyksessä.
Tämä pentue on ottamassa samanlaiset tavat kuin edellisetkin, öisin valvotaan ja kitistäänkin vähän ja päivät nukkua ”pussutetaan” ja ollaan niin hiljaa, että kasvattajan pitää käydä tarkistamassa, etteivät jo ole oppineet kävelemään ja kaivautumaan laatikosta pois. Sillä jos ne Miinaan ja tyttäreensä Melinaan tulevat, ne pian osaavat tehdä reitin vapauteen selväksi heti kun silmät avautuvat. Melina ja Oodihan karkaavat heti, jos jäävät sekunniksikin vartioivan silmän kantamattomiin,
Meidän lauma siis on sopeutunut tilanteeseen ja ottanut pennut ”tarkkailuun ja vahdintaan”, mutta on tämä "Lumikki-Miinakin" jo tottunut ja tutustunut seitsemän kääpiönsä kanssa. Mukavaa pikkuhiljaa havaita, kuka siellä on Vilkas, kuka Ujo, Unelias, Jörö, kuka Viisas, kuka Lystikäs ja onko Nuhanenäkin mahtunut joukkoon? Uneliaita ainakin on vielä tarjolla monta.
Eilen muuten istutin ulos kesäkurpitsan ja muutaman avomaan kurkun, jotka olin saanut uusilta kiikkalaisilta puutarhaystäviltäni. Kesäkuun 10;n päivän jälkeen ei hallaöitä enää pitäisi vanhan kansan mukaan tulla. Samaan penkkiin on mahtunut myös muutamia yrttejä; minttua, oreganoa liperiäkin iso puska, jonka siirsin kivikovasta savimaasta tähän uuteen hevosenkakalla ja turpeella lannoitettuun. Syksyllä haaveilen saavani aikaiseksi lämpöpenkin ensi kesää varten, siinä voisi kurpitsan lisäksi kasvattaa omia sipuleitakin.
Mutta nyt kasvatetaan näitä koiravauvoja, pidetään niitä sylissä, jutellaan niille ja tutustutetaan ne ihmisiin niin sanotusti sosiaalistetaan niitä, jotta niistä isoina poikina tulisi se ihmisen paras kaveri.
