Miinan masu paisuu, se on nyt leveämpi keskikohdaltaan kuin viime vuonna. Se syö vielä kohtuullisen hyvin. Mahtaileekin kun  Seita tulee kylään, muttei oikein mielellään enää lähde remmilenkille, ainakaan aamulla. Tänään on Miinan odotuksen 57. päivä, joten ihan minä päivänä tahansa ne vauvat sieltä saattavat ilmoittaa tulostaan. Miinan lämpö heittelee, muttei vielä ole laskenut alle 37:n. Miinan ensimmäinen raskaus kesti 63 päivää, eikä se silloinkaan ollut yhtä paksu kuin se nyt on. Välttämättähän se ei tarkoita, että pentuja olisi nyt enemmän, ne vain ovat isompia tai vettä on enemmän.

Rolle on ihan innoissaan Miinasta. Joka kerran kun siltä kysyy, saako Miina Rollen vauvoja, se kallistaa päätään, näyttää selvästi ymmärtävän ja menee heti Miinaa pussaamaan. Usein me ihmiset ajattelemme, etteivät koirat ”rakastu” niin kuin me. Luulemme, että ne tekevät pentuja omistajien päätösten mukaan, ei muuta. Olen monasti huomannut, ettei se ihan niin mene.

Vanha Neropappani päästi ilmoille aina varsinaisen rakkauslaulun, kun se tapasi ensimmäisten pentujensa äidin Jaminan. Se muistaa myös aina Iineksen ja ne monet muut. Kun luettelen sille sen ”naisten” nimiä se juoksee aina toivorikkaana ovelle odottamaan niiden paluuta ylkänsä luokse. Neron suhtautuminen Amelie-Sofiehin on täällä kotona ihan eri luokkaa kuin näihin muihin tyttöihini. Amelie ja Nero myös aina ovat olleet onnellisia kun niiden poika Roope tulee meille kylään Jennan kanssa. Myös Elvis on ollut aina kuoliaaksi rakastunut Muruunsa, Roope yrittää aina tarkastaa Seitaa ”sillä silmällä” ja samaa se kuulemma tekee muutamalle muullekin morsmaikulleen.

Olen siis vakaasti sitä mieltä, että koiratkin osaavat rakastua, onhan niillä tunteet ja ihmisten tunteitahan ne vaistoavat herkästi, ne tietävät jos olet surullinen ja riehaantuvat kun naurat ja teet vaikka enkeleitä lumihangessa niiden kanssa. Niillä on selvästikin varsin laajakin tunneskaala, vaikka toisille jakaa.

Moni kasvattaja tietää, että jotain narttua on ollut mahdotonta astuttaa kasvattajan valitsemalla uroksella. Narttu ei kerta kaikkiaan ole hyväksynyt urosta, vaikka mitä tekisi. Kun viimeksi astutin Miinan Elviksen kanssa se kiukutteli ja kiroili Elvikselle siihen malliin, että jollen olisi tiennyt, että sillä oli testienkin mukaan juuri oikeat päivät, olisin lähtenyt kotiin, niin kuin tein vuotta aikaisemminkin. Tietysti tilanne oli muutenkin Miinalle vaikea ja meillekin. Olin ”riistänyt” Miinan isännältään Jussilta ja ajoin sen kanssa Kiikasta Vihtiin. Oli talvi, meillä oli treffit sorakuopalla ja siellä oli kylmä ja lunta. Miina siis kiukutteli ihan syystäkin, mutta varmaan myös oman ”pirullisen” luontonsa takia halusi näyttää, että mitäs minä sanoin, ei olisi kannattanut ajaa autolla tuntitolkulla, mukavampi olisi isännän kainalossa lojua, varsinkin kun  se oli ollut kanssani uroksiani  ”maanpaossa”, poissa kotoaan jo toista viikkoa juoksunsa takia.

Kyllä se selvästi  Elviksestä tykkäsi ja hyväksyi sen, kiukutteli siis minulle. Kun Elviksen omistaja Sanna otti Miinan, se lauhtui heti, katsoi halveksien rusettinauhaa, jonka olimme ajatelleet laittaa sen kuonon ympärille, ettei se purisi Elviksen kalleuksia ja asettui paikalleen, katsoi Elvistä, joka ei ollut hetkeksikään luovuttanut ja homma hoitui ilman kuonon sitomisia hetkessä ja ystävällisesti.

Melina on siitä sorakuopalla märässä lumessa taistelusta pysyvänä muistona.

Seita muistaa aina Roopen ja viime kesänä kun kävimme miehelässä Oodin isän Neron luona, Seita yllätti meidät kaikki ja neronkin. Toimituksen jälkeen Nero oli lähdössä pois, mutta Seita pysäytti sen, pussasi sitä poskella ja selvästi sanoi, ollaan vielä tässä vähän aikaa yhdessä. Lahden näyttelyssä Nerokin selkeästi osoitti muistavansa tyttönsä.Esimerkkejä olisi vaikka kuinka omista ja muiden nartuista ja uroksista.

Olen siis ainakin yrittänyt todistaa, että koirillakin on tunteet, ne osaavat rakastua ja siinäkin ne ovat   

 Meitä ihmisiä aidompia, luotettavampia ja uskollisempia. Eikä niidenkään vanha rakkaus näytä ruostuvan. Olen muistellut näitä pentuasioita siksikin, että Amelien F-pentue täyttää tänään viisi vuotta, Nerohan on niiden ylpeä isoisä, ONNEA F:T