Seitsemän veljeksen sarja kasvaa ja vahvistuu pentulaatikossa. Hauskaa tarkkailla niiden luonteita. Nyt jo, vaikka täyttävät vasta 5 päivää, alkavat niiden luonteenpiirteet näkyä. Pari ainakin tulee isäänsä, ne maata kellottavat masu maitoa pullollaan kuin pienet possut, minkä voi tarkistaa myös nettisivujeni etusivun kuvasta. Ne myös haukottelevat ja kiskottelevat kuin aikuiset koirat, vaikka pituus on hädin tuskin tulitikkulaatikkoa enemmän. Silmätkään eivät vielä ole auki, eivätkä ne kuule vielä, silti ne ovat jo ihan koiramaisia, lyövät tahtia takajalalla suloisesti ja tarmokkaasti, kun kynnellä niitä vähän rapsuttaa.

Muutama vaatii ruokaa kovaan ääneen ja vaikka ne eivät osaa kävellä vielä, ne uskomattoman nopeasti vetävät etutassuillaan itseään vaikka koko laatikon halki emon luo. Jos ne sattuvat menemään harhaan ja joutuvat emon selän taakse, alkaa varsinainen kiukuttelu.

Vieläkään en pysty jokaista heti tunnistamaan, olen tulostanut ensimmäiset kuvat, joiden perusteella punnitsemme pojat päivittäin. Saattaa olla, että niidenkin perusteella menee punnitus vikaan, vaan se ei tahtia haittaa, ne ovat niin samankokoisia, että painonnousu näkyy joka tapauksessa, vaikka olisikin ”väärä” pikkumies puntarissa. Hienosti kaikilla on painot nousseet ja Miinalla on riittänyt maitoa.

Muu lauma alkaa olla sopeutunut tähän uuteen tilanteeseen; siihen ettei ajeta autolla Siniseen Unelmaan ollenkaan, mutta Jussi on vienyt muutaman kerran Ripi Reippasen ja Oodin leikkimään. Oodi on ollut siellä useammin ”päiväkerhossa” ja kuulemma menee Melinan kanssa kuin viimeistä päivää. Oodi usein seisoo pentulaatrikon äärellä ja tutkiskelee uteliaana pentuja Seita ei ole mustasukkainen pennuista, se tietää, että ne ovat Miinan ja ellei tietäisi; Miina tekisi sen varsin tiettäväksi.

Tiettäväksi tekee Seitakin, nimittäin sen, että sen aluetta on sänkyni alusta. Miina nimittäin on jo muutaman kerran raskinnut jättää pennut vahtimatta ja yrittänyt sängyn alle viileään myös. Lohikäärme Seita on syöksenyt sieltä sellaisen tulituksen, että Miina on vetäytynyt pois. Kun tilanne rauhoittuu, Seita kuitenkin päättää päästää Miinan sängyn alle. Miina tosin ei malta laatikosta juurikaan olla pois, sen pitää koko ajan vahtia lapsiaan.

Parina ensimmäisenä päivänä, kun pennut olivat farkkukassissani tai peiton alla, Miina heti yritti vetää peitot pois nähdäkseen pennut koko ajan. Edelliseen pennutukseen verrattuna Miina on oppinut uuden pyynnön, jota se ei edellisellä kerralla tehnyt. Se vinkuu korkealla, lyhyellä äänimerkillä. Riitta sen ensimmäisenä ymmärsi, sillä oli jano. Se piippasi ja suostui kuningattaren lailla juomaan nokkansa eteen laitetusta vesikupista armollisesti koko kupillisen vettä.

Hyvä, että juo, pennut imevät aika pontevasti ja usein, vasta ihan eilen ja tänään ne ovat nukkuneet toista tuntia pitkiä pätkiä ja Miina on uskaltautunut pois laatikosta, sillä keittiössä on aika kuuma ja pikku possuressut toimivat tehokkaasti myös lämmityksessä. Kuumentavat keittiötä ja äitiään Fortumin Liliuksen taksoja huomattavasti halvemmalla, eivätkä vaadi edes ylisuurta eläkettä. Tosin kallis harrastus se on tämäkin. Mutta ihana, ei koskaan samanlaista päivää.