Tänään veljessarja on jo toisella viikolla ja kaikki tuntuu menevän tosi hyvin. Porukan pienin ja kevyin poika on myös valkoisin. Sen paino nousee tasaisesti, tosin hitaammin kuin muiden. Kaksi muuta poikaa, jotka syntyessään painoivat saman verran ovat ohittaneet painossa sen muutamalla kymmenellä grammalla. Tuo pienin taitaa olla myös kaikkein kevytluustoisin. Se syö hitaasti ja isommat usein sysäävät sen sivuun. Se kuitenkin osaa pitää puolensa ja menee yksin imemään, jos nälkä tulee. Mutta koska Miina tahtoisi, että kaikki olisivat yhtä aikaa aterialla, se välillä väistää tätä ”pahnan pohjimmaista” ja siirtyy laatikon toiseen reunaan, antaa sen sitten kuitenkin syödä, kun panen pikkuisen määrätietoisesti takaisin imemään.

Riitta lähti tänään Siniseen Unelmaan, joten pentue on nyt kokonaan minun vastuullani. Mutta minä pidän siitä, olen aina halunnut kasvattaa koiria ja seurata kasvun ihmettä. Joka kerran se on ihme uusi! Jännittävää seurata, mitä niistä tulee. Pikkumiestä kutsu Papagenoksi, sehän oli Taikahuilun iloinen linnustaja, joka soitti ihmeellistä kellopeliä ja halusi Papagenan omakseen, sikäli siis taisi olla hyvä, että tähän veljessarjaan tyttöjä siunaantunut, ei olisi papageno voinut Papagenaa saada, jos olisi ollut sisar.

Yhden suurimmista (eroahan ei siis ole muutamaan kymmentä grammaa enemmän) olen ristinyt Pavarottiksi isänsä ooppera taipumusten ja koonkin mukaan, vaikka sen kokoa aikuisena onkin vielä mahdotonta ennustaa. Se muistuttaa jo nyt isä-Rollea ulkomuodoltaan ja rauhallisine tapoineen. Siir henry oli jo pikkupoikana Hollanista tultuaan rauhallinen, se ei hämääntynyt mistään. Tällä pojalla on komea leveä isänsä kallo, johon hyvinkin istuisi knalli ja sille tulee myös isänsä (ja Miinankin) tähtikuvio päähän, eli otsasta kasvavat valkoiset karvat elävöittämään mustaa päätä.

Äitiinsä nuoriherra Pavarotti tulee siinä, että se tällä hetkellä näyttää olevan pentueen ainoa koira, jolla on tan-väriä (keltaruskeaa). Miinalla tan oli silmien yläpuolella ”valesilminä” ja poskissa. Tällä pikkumiehellä tan on poskissa ja pikkupepussa hännän alla. Tästä pojasta siis tulee ehkä musta- tummanharmaa ja valkoinen,  tan-väri saattaa pysyä kellertävänä tai muuttua harmaaksi sekin, 

Jussi haki päivällä Oodin ja Ripi Reippasen Siniseen Unelmaan pitkästä aikaa leikkimään, Jussi oli flunssassa alkuviikon. Ripi Reippanen oli käynyt Melinan ylle, purrut niskasta alistusliikkeenä niin, että Melluparka oli  kiljunut. Mietimme hämmästyneinä, johtuiko se siitä, että Miina, joka yleensä heti laittaa juuri Ripin Sinisessä Unelmassa järjestykseen, oli täällä Poutapirtissä, vaiko siitä, että tilanne pentujen takia on muuttunut ja muille stressaava,  vai onko Ujo Pikkulikkani todella muuttumassa Ripi Reippaaksi. Tuskin sen luonne enää yli 4-vuotiaana niin kovasti muuttuu, joten stressi siinä kai syynä on ollut ressukalla.

Ripi tuotiin kotiin jo aikaisemmin ja kun Oodi tuotiin, Riipsraaps sanoi sillekin ”perkuleita”, muttei sentään purrut. Nyt kun Riitta on lähtenyt omaan kotiinsa ja yöpäivystys siirtynyt vain minulle, saattaa olla että tilanne normalisoituu myös tämän muun lauman osalta, kun kukaan ei öisin kulje, niin kuin Riitta on aina alkuyöstä kunnon ylikoukutetun koirahoitajan tavoin tehnyt.