Terveisiä kesäparatiisista Ihana viikonloppu. Ensin olin töissä Vammalan torilla, missä Eu-

 vaaliehdokkaat Heidi Hautala, Mari Puoskari ja Juhana Suoniemi olivat tunnin ajan ja

keskustelu äänestäjien kanssa oli tosi vilkasta, kehuivat pullianikin. Niitä leivoin edellisenä

iltana hiki otsalla ainakin viisi pellillistä.

Ja sitten olikin edessä matka kuuden koiran kanssa Riitan ja Jussin Heinisaareen ja

odotettavissa helteinen viikonloppu. Oodi oli matkassa ensimmäistä kertaa. Viime kesänä se

oli vielä pentulaatikossa kun saarikausi loppui. Muut koirat tunsivat tien ja tiesivät, minne

mennään, koska olin kertonut niille, että pääsevät saareen.

Siiri, Nero ja Amelie sekä Seita ja Riitu aloittivat tervetulokonsertin kun käännyimme isolta

tieltä Sastamalan vanhalle kivikirkolle menevälle tielle. Kirkko on muuten ollut Hovimäki-

sarjassa pitäjän kirkkona ja pitäjän sekatavarakaupan ulkolavasteet ovat edelleen kirkon

vieressä paikallisen isännän Ollilan Mikon aitan päässä samoin kuin kuvauksiin rakennettu

punainen puuportti, jonne aseet jätettiin kirkkoon mentäessä.

Kirkossa oli mennessäkin jonkinlainen tapahtuma, saattoi liittyä ylioppilasjuhliin, vaikkei siellä varsinaisia jumalanpalveluksia järjestetäkään. Me ajamme kirkon ohi järven rantaa kärrytietä, jossa on korkeita kiviä ja joka välillä on niin kalteva, että pelkään auton kaatuvan, huomaan istuvani toiseen suuntaan kallellaan ajaessani, niin kuin se muka auttaisi siihen, ettei auto kaadu. No ei kaatunut, koirien mylvintä vain kiihtyi kun tultiin rantaan, äkkiä ulos autosta ja kirkolle päin haukkumaan, onneksi kaikki olivat kirkossa sisällä ja järvi houkutti lauman nopeasti kääntymään ja takaisin rantaan.

Sinne ne tietysti loikkasivat veteen, Oodikin ensimmäistä kertaa oikeaan järveen. Kaikki siis järvessä paitsi Neropappa, se ei veteen mene, inhoaa jopa sateesta kastunutta maata. Kummallista, miten persoonallisia tapoja koirilla uinnissaan on. Ripi Reippanen menee kaikkein syvimmälle, niin syvälle, että selkäkin kastuu, se ei ui, mutta painaa päänsä veden alle ja heittää päällään vettä selkäänsä, siltä varalta, että jokin karva jäisi kuivaksi.  Vanhat rouvat Amelie ja Siiri kahlaavat myös aika syvälle, niin että maha kastuu, Seita kastelee useimmiten vain jalkansa, Oodi vasta opetteli, mutta tuntui riemastuvan veden viileydestä ja kasteli itsensä ihan kokonaan, otti oppia Ripistä ja kastoi päänsäkin.

Olipa sitten mahtavaa istua veneessä viiden litimärän koiran ja Neron kanssa, joka tietysti kastui naislauman ravistelusta, niin kuin kastuivat kassitkin ja Riitta ja minä. Riitta antoi minun soutaa ja piteli kuutta innostunutta vettävaluvaa koiraa aisoissa, siis yritti pitää niitä samalla puolella venettä, että saatoin soutaa. Muuthan olivat jo vanhoja tekijöitä, paitsi Oodi, se ei kylläkään veneessä pelännyt, otti esimerkkiä muista, mutta kun päästiin lähelle saarta ja Mauno, Miina, Rolle ja Melina seisoivat rannalla huutamassa, päätti Oodi mennä sanomaan niille ja ponkaisi yli laidan. Kun se nousi pintaan, sen ilme oli maksamisen arvoinen. Ei märkä lattia pitänytkään, vaan tyttö painui uppeluksiin pinnan alle. Ei se silti hätkähtänyt, vaan lähti toinnuttuaan reippaasti uimaan takaisin venettä kohti. Riitta sai kiskoa vettävaluvan ”uitetun” koiran veneeseen. Ja sitten ravistus Riitan ja minun päälleni, tietysti.

Saaren rannassa Rolle puolestaan päätti aloittaa vastaanottoseremoniat uimalla venettä vastaan ja meno veneessäkin oli melkoinen, onneksi vaatekassini on vedenpitävä. Varsinainen karuselli se oli, mutta lopulta päästiin saareen ja saatiin kassit veneestä, pirtin ovi kiinni ja viinipullo auki, lasillinen viiniä rauhoitti kummasti.

Rolle opetti Oodille oman uintitapansa. Se juoksee veteen, seisoo siellä hetken ja hyppää sitten vauhdilla puoli kierrosta ilmassa ympäri ja sitten pyörähdys toiseen suuntaan. Jos pirtin ovi on unohtunut auki, se juoksee sisälle, ravistaa itsensä siellä kuivaksi ja käy viimeistelemässä kuivauksen jonkun sängyssä. Siispä pirtin ovi pysyi kiinni, onneksi oli aurinkoa ja lämmintä, sillä varsinkin Rolle jojoili tauotta järven ja mökin väliä, kyllä muutkin, mutta innokkaimmat olivat nuoret. Nuorisojengi Rolle, Melina ja Oodi keksivät yhä uusia paikkoja loikata järveen saaren eri laidoilta ja hauskaa oli.

Jopa Miina kävi välillä vilvoittelemassa, sillä ressulla on enää viikon verran aikaa vauvojen syntymään, mahtaa olla kuuma, kun masussa kasvaa ja liikkuu tuntematon määrä pieniä pattereita.

Ensi viikonloppuna lienee H-hetki. Onneksi on kesä ja pennut saa ulos helpommin kuin talvella. Ai niin nyt on sitten talviturkitkin virallisesti kastettu niin kaksijalkaisilta kuin koiriltakin. Ihana sauna ja ensi vihdan tuoksu on mielessä kauan, vaikkei vihtomisesta vielä mitään tullutkaan, mutta ne aromit.