Viimeiset kaksi poikaa lähtivät perjantaina ja Pavarotti-poika muutti Miina-äitinsä ja Rolle-isänsä sekä Mauno-enonsa luo Siniseen Unelmaan, ainakin siksi aikaa kun sille löytyy koti. Eilinen päivä meni sitten ihan raaassa ruumiillisessa työssä. Pentuaidan ja laatikon purkua ja pois kantamista, laatikon seinien pesu ja keittiön lattian pesu ja pentujen viimeiset alustat koneeseen, pentuaitauksen purku ulkoa ja ulkohäkin pois laitto. Siinä aikaa kului ja siinä oli vasta alku ruumiilliselle työlle. Kun keittiön lattia oli kuivunut, piti yksin raahata iso puusohva takaisin olohuoneesta keittiöön ja pöydät ja tuolit sen ympärille paikoilleen, osa yläkerrasta hakien ja keittiön lamppukin oli laskettava uudelleen oikeaan korkeuteen, se kun oli pentujen laatikkoa varten nostettu niin ylös. Ettei siihen löisi päätään.

Ja sitten olohuoneen kimppuun; sohva takaisin paikoilleen, se oli ollut nurkkaan ahdettuna keittiön puusohvan takia ja iso nojatuoli yläkerrasta hankalia portaita pitkin alas, tuli ainakin kymmenen mustelmaa jalkoihin, mutta nyt olohuone on taas entisensä. Uskomaton määrä pölyä oli kerääntynyt sohvien taakse näiden kahden kuukauden aikana, kun ei ahtauden takia pölynimurilla joka nurkkaan päässyt. Halusin kaiken entisille paikoilleen, ettei tulisi ikävä veljessarjaa. Nyt on kaikki niiden lelut ja alustat pesty, pakattu seuraavia pentuja varten ja minulla on aikaa ruokota omaa aikuislaumaani. Tänään sunnuntaina piti mennä näyttelyyn meidän nuorisoketjun kanssa, mutta pennunkatsojan takia ei sitten päästykään, enkä kyllä olisi sen eilisen riehumisen jälkeen jaksanutkaan. VAIKKA OLISI PITRÄNYT! Kun viime viikolal jäimme pois Poriosta, meiltä jäi näkemättä Onni vo Sopasen ensimmäinen serti ja tänään Turussa Oodin veli Lucan ensimmäinen serti!!!!! Onnea siis Lucalle näin blogin kautta. Luca oli neljäs O-pentueen sertin saaja!!!! Nestori, oodi ja Luca täällä Suomessa ja Pekka-poika Ruotsissa. JA ISO HALI SARA -Amelien tyttärelle, joka tänään oli Rotunsa paras Helsingissä ja avasi näin sertiputkensa. Kiitos kaikille pentujen omistajille, että jaksatte! Olen tosi onnellinen, että pentuni ovat löytäneet hyvät kodit, se näyttely ei suinkaan ole pääasia, mutta sille, joka näyttelyitä harrastaa, on tärkeää, että koira pärjää ja onhan se minullekin! Kuitenkin koira on 365 päivää vuodessa perheenjäsen ja vain muutamina päivinä näyttelykoira.

Niin hyvä mieli on ollut siitä, että kaikilla pennuilla on ihanat kodit, että tänään olen jaksanut istua mustaviinimarjapuskassa koko aamupäivän suorassa auringonpaahteessa. Koirat kaivoivat puskan alle hyvät viileät kolot ja niinpä olen pakastanut aamupuuroon monta litraa marjoja ja sitten keksin hienon joululahjankin ystäville. Olen jo pakastanut joulukukkasiksi vihtoja juhannuksena, mutta nyt keksi tehdä joulupöytään mustaviinimarjahilloa. Yleensä olen kaupasta ostanut hyytelöä kalkkunan kanssa ja muutamana vuotena sitä on ollut vaikea löytää. Nytpä keksin, että hillossa ovat mukana kaikki marjan hyvät kuoretkin, toisin kuin hyytelössä, joten se on terveellisempääkin ja hyvää vatsalle. Ensi jouluna meillä syödään kalkkunan kanssa oman pensaan hilloa ja muutamassa muussakin paikassa. Nyt ruohonleikkuuseen, se on tässä penturumbassa ehtinyt kasvaa suorastaan viidakoksi.