Ihana suvinen sunnuntai, pennut nukkuvat ulkona ja minulla on aikaa yrittää kirjoittaa tätä blogia, normaalisti sitä ei juuri ole ollut minään vuorokauden aikana. Vaikka kolme pennuista onkin jo lähtenyt, teettävät nämä neljä täällä olevaa koko ajan enemmän hommia. Niille kun ei enää riitä pelkkä pikkuaitaus pihalla, vaan ne pitää päästää yhdessä ja erikseen myös juoksemaan vapaana pihalla ja tutustumaan uusiin paikkoihin, maailmankuvaa on laajennettava. Sisällä on saatava koluta huushollin kaikki nurkat, ettei aika tule pitkäksi. Pojat ovat jo pitkiä aikoja hereillä, onneksi yöt olen onnistunut opettamaan niille jo asika hyvin. Yöllä toki olisi aikaa kirjoitella, mutta sitä tahtoo olla aika puhki niiden kanssa peuhattua, vaikka sitä rakastankin, niin väsyttäähän se.

Pojat saavat iltapalansa yhdeksän- kymmenen aikoihin ja yöunet ne vetelevät aina aamu viiteen, kuuteen. Kyllä yölläkin kuulen niiden olevan hereillä, mutta ne jatkavat rauhassa uniaan. Ainoa ”häiriötekijä” veljessarjan yössä on yökukkuja Siiri-mummi. Siiri kun ei aina tiedä/muista onko yö ja onko jo syöty, niin se lähtee rapistelemaan keittiöön ja siihenhän pojat heti reagoivat; kuulostelevat olisiko se vihdoinkin äiti mattobaareineen, joka nyt on totaalisesti hävinnyt niiden yöelämästä.

Miina on jo omassa kodissaan lempi-isäntänsä kainalossa. Miina-parka on totaalisesti antanut kaikensa pojilleen, sen turkki on lähes kokonaan tippunut, mutta onneksi uutta ”vauvatukkaa” selvästi alkaa jio kasvaa. Niin oli ensimmäisen pentueenkin kanssa, turkki katosi, mutta kasvoi hämmästyttävän nopeasti vahvaksi ja paksuksi turkiksi. Seita puolestaan ei uusi turkkiaan ollenkaan niin nopeasti kuin Miina, vaikka Seita ei koko turkkiaan olekaan tiputtanut, sen turkki katkeaa ja näyttää tosi jyrsityltä pentujen jälkeen pitkään, paljon pitempään kuin Miinan.

Miinan Onni-poika muuten sai eilen ensimmäisen sertinsä Porissa. Onni oli se herran von Sopanen, joka innokkaasti montteerasi keittiössä huonekaluja ja yritti vääntää mm hellasta joka ruuvia ja mutteria, Sääli, ettemme olleet siellä juhlistamassa sitä, oli vähän ongelmia ehtiä näyttelyyn, ilmoittautuessa kun olin ajatellut kaikkien poikien jo olevan uusissa kodeissaan. Vaan niinhän ei nyt ole, mutta onhan tässä kesä aikaa odotella. Tänään puolestaan Amelien poika Aku (Humphrey Bogart) voitti rodun Iisalmessa ja hyvänä kolmosena kiiri perässä Seita-äidin poika Nestori, joka vuoden vanhana jo toisen sertinsä.

Onnea siis pojat, ehkä se onni tarttuu tähänkin veljessarjaan, ainakin täällä minusta olisi vielä parikin tosi lupaavaa miehenalkua sertitaistoon, jos joku haluaisi yrittää.