Kiitos taas kommenteista, tuntuu kivalta, että vaikka pitkiä taukoja pidänkin, aina löytyy lukijoita. Asia, jota en ikinä lakkaa hämmästelemästä.

Hollannin matkan hauskimpia yllätyksiä, mutta myös jännityksen kohteita, oli nähdä kasvattini Macin (Amelie-Sofien ja Jänisniemen Marin Kössin) jälkeläisen seitsemän mustaa pentua. Äitinä Rollen äiti Roefie siis.

Seitsemän pikimustaa mönkiäistä laatikossa oli, ne olivat neliviikkoisia, ja jo nyt hämmästyttävän leikkisiä. Hereillä ollessaan ne eivät kiljuneet, vaan leikkivät keskenään, noin neliviikkoisina ne alkavat olla ihanimmillaan, sitten muutaman viikon päästä ne ovatkin jo pikkuterroristeja, nauroimme sitä yhdessä Rian kanssa, kokemuksesta molemmat.

Ihania mustia patukoita ne olivat ja niin nopeita, ettei tahtonut kuvata ehtiä. Juuri kun sai kameran valmiiksi ja kuvakulman hyväksi, pentu oli jo kadonnut. No muutamia kuvia sentään sain ja Jenna laittaa niitä aikanaan Rian sivuille (linkki on minunkin sivuillani). Aika moni niistä näytti isoäidiltään, Ria sanoi samaa, hänestä laatikossa oli yhtä tyylikkäitä pentuja kuin Amelie-Sofie aikanaan tasan kymmenen vuotta sitten, kun hänet tyttäreni Lauran kanssa kävimme valitsemassa, mukana oli myös Amelien tuleva sulho oma Neropappani. Niin se aika kuluu ja jotenkin historian havinaa siinä oli, samannäköinen laatikko ”mustiaisia” kuin kymmenen vuotta sitten.

Lempipentuni oli porukan pienin uros ja pienin narttu, molemmat näyttivät neliviikkoisiksi todella tyylikkäiltä ja aina silmä niihin osui. Suosikkini oli myös isoäidille kunniaa tekevä musta isompi narttu. Kun Ria antoi niille lisäruokaa, tämä pentu asettui lautasen eteen takajalat juntattuna leveälle tyyliin, yrittäkääpäs ottaa minut tästä irti. Samanlainenhan on isoäiti Amalia, sehän aina suorastaan imaisee itsensä ruokakuppiin kiinni ja vaikka kuppia yrittäisi irrottaa, imu pitää niin kauan kunnes ruoka on imuroitu sisään. Jennahan kutsuukin Amelieta makkaraksi. Kaikki pennut olivat iloisia, klowneja kuten Ameliekin ja sellainen on kuulemma Joken mjukaan myös Mac.

Oli ihanaa nähdä pennut ja tietää, että Mac tekee kunniaa äidilleen ja isälleen jättämällä hienoja pentuja. Uskomattoman nopeasti aika kuluu ja sukupolvet vaihtuvat, nämä pennut ovat Rian kasvateista jo viidettä polvea; Amelien isoäitihän oli Warrig, ja äiti Jinne, Amelie kolmas polvi, Mac Warrigista neljäs ja pennut siis viides. Pentueen äiti Roefiekin on Rian linjoissa jo kolmannen polven kasvatti, ja pennut siis neljännen edustajia siltäkin puolelta. Hienot linjat Rialla. Karelia taas on itse jo viidettä polvea Rian linjoista; Warrig, jonka tytär Iete, jonka tytär Bente on Seidan äiti. Kun siis Karelia saa pennut se on jo kuudetta polvea Rian linjoista. Ihanaa olla sellaisen kasvattajan ystävä, Ria ja Henk ovat aina olleet rehellisiä ja kertoneet kaikki ongelmat, sitä paitsi monella Hollannin johtavalla kasvattajalla on takanaan Rian linjat. Miten sattuikin sellainen onni, että Rian löysin, en tiedä olisinko heitä ansainnut, mutta kiitollinen osaan olla! Kaikilla pennuilla on jo koti, eikä ihme. Minullakin on pentuvarauksia ihan jonoksi asti, kiitos hyvien hollantilaisten ystävieni. Vaikka ajoinkin yhteensä 2 000 kilometriä matkalla ja viruin päivätolkulla laivassa, en kadu, matka oli LOMAA!