Tänään kokeiltiin uutta metsätietä kahteen kertaan, sekä aamupäivällä, että iltapäivällä.. Täkäläinen Majavalaakson vuokraisäntä on näyttänyt mukavia metsäteitä, joilla saan hänen luvallaan päästää koirat irti ja juoksemaan vapaasti. Tänään olimme ihanassa mäntymetsässä. Vähän jännitti, pääsemmekö siellä ympäri vai juutummeko kiinni, kun joudumme kääntymään kapealla tukkitiellä. Hyvin meni, maa on sen verran jo kovettunutta, että ympäri päästiin.
Voi, miten koirat nauttivat saadessaan juosta vapaana, metsä vain kohisi, eikä ollut pelkoa siitä, että joku tulee ajamaan pois. Männyt humisivat ja puolukan varvut näyttivät sokerikuorrutetuilta pikkupakkasen värjääminä. Kyllä nyt on ollutkin pimeää, märkää ja sateista, ihan tulee jouluinen olo metsässä kulkiessa. Ihana hiljaisuus, raikas metsän tuoksu ja viisi onnellista karvajalkaa juoksemassa vapaana. Tämän paikan parhaita puolia!
Ikänsä kaupungissa asuneelle tämä paikka on kyllä tosi haaste, ei missään katuvaloja, pimeys laskeutuu jo iltapäivällä ja ikkunasta näkyy vain yhden naapurin valot. Talo lämmitetään puilla joka päivä, tosin täällä on myös sähköpatterit, joita voi panna päälle, jos on pitempään poissa tai jos paukkupakkasilla palelee. Haastetta siis on, posti tulee iltapäivällä ja sen mukana se aamun lehtikin, joten aamukahvit lehteä lukien eivät onnistu kuin viikonloppuna. Aamu tv:stä on tullut tosi tärkeä uutisineen.
Tänään pitäisi kirjoittaa joulukortit, talo tuoksuu lanttu- ja perunalaatikolle, teen niitä pakkaseen sekä itselleni, että lapsilleni ehkä myös Sinisen Unelman sakille. Itsenäisyyspäiväksi keitin rosollit(hämäläiset sanovat niin) ja turkulaiset ja nämä satakuntalaiset anovat sitä sallatiksi, niin kuin olen ennekin jo sanonut. Voi että maistui hyvältä, paikallisen Kalaneuvoksen (ihan kansainvälinen kalatehdas täällä Vammalassa) kylmäsavustettu lohi teki päivästä juhlan keitettyjen perunoiden ja tillin kanssa.
Katselin Linnan juhlat ”sillä silmällä”. Olen nimittäin ollut siellä selostamassa Radio Suomen puolelle ja sitten tuottajana TV 1:n puolella, kunnes ne kokonaan siirtyivät uutistoimituksen puolelle. Muistan erään itsenäisyyspäivän Ahtisaaren aikana, kun Yleisradion väkeä yritettiin vähentää, jotta kameramiehiä ja videoryhmiä saataisiin enemmän. Me tuottajat (ruotsalaisen puolen ja minä) istuimme pienessä varastossa, jonne oli varastoitu eri maiden lippuja presidentin tarpeisiin. Pieni koppi ilman patteria ja ulkona oli pakkanen. Ikkuna oli koko ajan auki, koska tv-kaapelit tulivat sen kautta. Siellä me istuimme koko lähetyksen ajan ja annoimme ohjeita ja lyhensimme nauhalle tehtyjä haastatteluja ja palelimme, Siellä oli niin kylmä, että istuimme koko ajan turkit päällä.
Kun lähetys sitten loppui ja tv-valot sammutettiin, pääsimme kopistamme pois. Olo olo kuin Tuhkimolla, joka oli päässyt nokisesta piilostaan lämpöön ja valoon. Linnassa sisällä oli kuuma ja kristallit loistivat ja pöydät notkuivat herkuista. Meni kauan, että sai kätensä niin lämpimiksi, että uskalsi käydä käsiksi pöydän antimiin, kuumaa glögiä ei ollut tarjolla, sen sijaan sitä kylmää kuuluisaa boolia oli, se oli kyllä hyvää, muttei lämmittänyt sormia, vain vatsaa. Onneksi oli kuuma kahvikuppi, jonka ympärillä saattoi lämmitellä sormiaan, kyllä tarjoilijat ihmettelivät kun pyysimme mahdollisimman kuumaa kuppia lämmikkeeksi, ja nauru maittoi kun selvisi syy.
On siis sielläkin oltu ja sen jälkeen on vähän paha mennä moittimaan toimittajia, kun eivät kaikkia vieraita tunne. Aikanaan kun selostin Tukholmassa kuningas Kalle-Kustaan ja Silvian häät, koin saman ongelman. Olin tutkinut kirjoista kuninkaallisten nimiä ja ulkonäköä (ei ollut silloin nettia vuonna 1976), mutta kun he sitten istuivat kirkossa isot hatut päässään, juhla-asussa meikattuina ja kammattuina, he näyttivät ihan eri ihmisiltä, jos kaikkia edes näki sieltä hatun alta. Linnassa on vielä se ongelma, että pari tuhatta ihmistä hajoaa eri huoneisiin; kirjasto on kulttuuriväen suosima ja haastattelut tehdään toisen kerroksen parvekkeella, jonne haastateltavat kutsutaan. Kaikki eivät sinne heti edes löydä tai matkalla joku muu tiedotusväline (radio, lehdet tai toinen tv-kanava) nappa heidät. Hyvin siis yleläiset selvisivät, maikkarilla on ollut aikaa tunnistaa ihmiset tämän päivän lähetystä varten. Kyllä itsenäisyys on hieno asia.
