Eipä ole jalkapallolippalakkia Quibukselle löytynyt, sen sijaan monta muuta ihmeellistä asiaa on löytynyt. Yksi Pippilotan suosikeista on kamalan oranssin värinen ankka tai kana, jolla on jalkapallo jaloissa ja Hollannin värit ja lippu vaatteissa. Sitä kun puristelee tai pyörittää kilmassa ennen heittämistä, se pitää tosi infernaalista meteliä. Löytyi myös kiva idea; auton ikkunaan laitettava säleikkö, jonka avulla voi ikkunan autossa jättää auki ja se ikkunaan asennettuna estää koiraa hyppäämästä ulos. No nyt täällä on sellainen helle, ettei autoon kannata edes suunnitella koiria ottavansa, edes varjoon, huitelee 30;ssä asteessa.

Yhtenä iltana istuivat vuokraisäntä ja emäntä tässä pihallani. Vuokraemännän, Editan, kaksi teini-ikäistä, melkein jo aikuista lasta ovat tulleet tänne kesäksi Liettuasta ja juttelu oli kivan kansainvälistä; Theo-isäntä puhuu hollannin lisäksi auttavasti saksaa, Edita hollantia, saksaa, englantia ja vähän venäjääkin, onhan hän joutunut Neuvosto-Liettuan aikana sitä koulussa lukemaan, mutta mielellään hän ei sitä käytä. Minäkin olen unohtanut venäjän melkein kokonaan, aikanaan sitä opiskelin, kun olin YYA-sopimuksen kunniaksi monena vuonna juontamassa Suomi-iltoja Neuvostoliiton televisiossa. Piti opetella, ettei ihan heti ”myydä”.

Kun Matteus-Rose pulloni loppui, siirryttiin isännän pihaan grillaamaan. Nuoret (Davidas ja Victoria) grillasivat jälkiruoaksi vaahtokarkkeja, olipa makeata, mutta kun he osasivat sen oikein polttamatta grillata, se on aika kiva kokemus. Davidas on siitä tyypillinen liettualainen nimi, että nehän aina päättyvät tuohon as-päätteeseen. Davidas eli siis David. Hienot grillaukset kruunasi kyllä isäntä Theon esittely vihkisormuksistaan. Hän on siis kultaseppä ammatiltaan ja myy vain kihla – ja vihkisormuksia, ei muita. Hän itse tekee ne, ostaa timantit Australiasta ja upottaa ne itse. Liike on auki 24/7, kuten nykyään usein merkitään siis joka päivä mihin kellonaikaan tahansa. Olivat upeita ja kalliita, kalleimmat pitkälle toista kymmentä tuhatta euroa. Vuokraisännän mukaan eivät ole kalliita. Hän kehotti laskemaan vaikka näin; ollaan naimisissa 30- 40 vuotta, jos siis jakaa sormuksen hinnan jokaiselle vuodelle ei hinnaksi vuotta kohti tule ”juuri mitään”. Hyvä idea, jos joskus pitää puolustella esim kalliiden vaatteiden tai kenkien ostoa!!! Saa vapaasti lainata, toimii!!!

Eilen oltiin Henkin ja Rian kanssa heidän kylänsä markkinoilla, kuumaa oli ja kamalasti porukkaa ja paljon kaikkea krääsää niin kuin meilläkin. Sitten veivät minut maistamaan Hollannin kuuluisinta kotitekoista jäätelöä Ommen -nimiseen kaupunkiin. Paikka on kuulemma Hollannin suosituimpia campig- kaupunkeja ja kyllä asuntovaunuja ja telttoja näkyikin kanavan molemmin puolin. Jätski oli hyvää, jonot pitkiä ja välillä, ennen kuin Ria ehti luukulle, se loppui ja piti mennä kadun toiselle puolelle. Tuutti oli iso ja ihanan vaniljainen, jäätelö oli päällystetty suklaalla, joka oli kovettunut jäätelön ympärille ja esti sitä näin valumasta tuutin reunoja pitkin käsille, täällä ei paperia tuhlata servietiksi, niinkuin meillä. Se jäätelö maistui kyllä ihan samanlaiselta, eli yhtä hyvältä kuin Helsingin jäätelötehtaan ”Kaivarissa” myymä jäde!!!! Kotona tehtyä ja oikeata kermaa, nehän ne maistuvat aina!

Tänä aamuna menimme koirien kanssa ostoksille ihan jo kahdeksan aikoihin, oli vielä viileää ja hauvat saattoivat olla autossa, kävin myös nimittäin puutarhakaupassa, ihana paikka, vitosella kolme ihanaa isoa kasvia, ostin myös saviruukussa ihanan kukkivan sinisen kukan, jonka nimeksi myyjäpoika sanoi joku delfin tai sinnepäin ja siunatusta googlestahan se löytyi delfinium grandiflorum, löysin sen suomalaisen nimenkin Kiinanritarinkannus. Ruukku lähtee mukanani Suomeen ja siinä tulee sitten olemaan tätä sinistä Unelmakukkaa JOKA KESÄ!!!! Otan kuvankin ja laitan sen ainakin Facebookiin, sinne osaan kuvat laittaa, tänne en lukuisista yrityksistäni huolimatta osaa laittaa.

Pitäis pian lähteä koirien kanssa lenkille, mutta lienee liian kuuma vielä lenkittää, vaikka uimapaikkojakin on. Minähän tietysti jätin kotiin molemmat ostamani viilentävät pyyhkeet koirien päällä pidettäväksi, nyt sitten pitää laittaa märkää kylmää pyyhettä Amelien päälle, musta koira kärsii helteestä eniten. Hyvä puolustus on, ettei autoon olisi enää yhtään enempää mahtunut, eikä mahdu takaisinkaan, varsinkin jos Jennakin tulee ensin tänne, mutta se sinisen kukan sininen ruukku mahtuu, vaikka väkisin, on sitten vieläkin vanhempana, mitä muistella ja katsella sitä sinistä ruukkua

Kukkia siis ostettiin Juhannusta juhlimaan, sitä ei täällä vietetä samalla lailla kun esimerkiksi Espanjassa, missä oli onnettomuuskin tapahtunut. Meillähän sitä vietetään mm hukkumalla sepalus auki. Liettualainen Edita kertoi, että heilläkin Juhannusta vietetään Johanneksen päivänä ja keskikesän juhlana, on heilläkin juhannustaikoja, niin kuin Virossa ja Latviassakin ja meillä. Olen myös löytänyt muutaman koivun tuolta eksoottisesta metsästämme sypressien ja puun korkuisten rhodojen keskeltä, sieltä huomen aamulla haetaan limoja sisälle, oven pieleen ei nuorta koivua ole, mutta ei taitaisi vuokraisäntä Theo siitä pitääkään, hän nämä kaikki on kahdenkymmenen vuoden aikana istuttanut ja suunnitellut mielessään kauneutta ympärilleen. Radio Suomi ja haikea haitari tekevät meikämuijalle Jussin ja herkkuluut puolestaan koirilleni tai pitäisikö grillata makkaraa?