Henk ja Ria piipahtivat sunnuntai ammupäiväkahvilla, Karelia ja Marthe olivat mukana ja Quibus mielellään on alkanut leikkiä Karelian kanssa. Aluksi se vähän vierasti, niin kuin se tekee aina, mutta nyt se leikkii kovasti, tosin Seita- lohikäärme ei Kareliasta edelleenkään pidä. Tänäänkin se alisti heti Karelian ja kävi niskasta kiinni, ihan samalla tavalla kuin äitinsä Bente tekee sille. Marthesta Seita ei välitä, mutta Karealialle murisee tai oikeammin karjuu. Kiva havaita, ettei Karelia pelkää äitiään sen pitämästä kamalasta metelistä huolimatta, oikea lohikäärme, liekit vaan puuttuvat ja nyt niitäkin melkein näkee. Ulkona on tällä hetkellä 30 astetta ja ihan liian kuuma, onneksi tämä pikku tupanen on puiden varjossa ja kun pidän sekä etu- että takaoven auki, tuulee mukavasti korillekin.

Oltiin kierroksella tuolla meidän niityillä ja rhodo- metsissä koko sakki. Seita, Karelia, Ripi Reippanen ja Marthe kävivät yhtenään kanavassa, Ameliekin kahlasi ja joi, mutta Pippilotta varoi menemästä uimaan, se siis taitaa olla tosissaan pelästynyt silloin Majavalaaksossa pudotessaan jäiseen jokeen. Tänään se kuitenkin oli niin innoissaan touhutessaan kanavan ympärillä kaikkien kanssa, että pudota molskahti korkealta kanavan laidalta veteen. Ei se huutanut, mutta tuli reippaasti ylös ja vähän kummasteli oloaan, tuntui siitä kuitenkin jopa pitävän, tiedetäänhän veden vilvoittava voima. Kokeillaan uudestaan iltapäivällä, jos vaikka menisi oma-aloitteisesti.

Riitta sisko kertoili heidän saaressa käynnistään, että Rolle oli opettanut Reino-pojalleen, miten vedessä ollaan. Rolle ei ui, se kävelee aika syvälle veteen, niin että jalat ovat veden alla lähes kokonaan, siten se hyppää korkealle ilmaan, pyörähtää samalla ympäri ja molskahtaa takaisin veteen. Oli Reinokin innostunut ja myös Reinon eno Mauno Amalian poika. Riitta ihmetteli, miksi ne eivät ravista turkkiaan vedestä kuivaksi ulkona, vaan menevät aina sisälle pieneen pirttiin ravistamaan kaikki kolme karvaista koiraa. Tietty ne menevät sisälle, siellähän on sängyt täynnä peitteitä heille tarkoitetuiksi pyyhkeiksi!

Illaksi meidät on kutsuttu saunomaan Henkin ja Rian luokse, himottaisi tehdä vihta, mutta nämä täkäläiset löytämäni koivut (muutama vain) ovat joko riippakoivuja, joista ei oikein vihtaa saa, tai sitten ne ovat kukkineet ja urpuja täynnä, yritetään, olisihan se mahtavaa saada ainakin vihdan tuoksu kotimaan juhannuskaikuina. Muuten kyllä olen viettänyt supisuomalaisen juhannuksen täällä maassa, missä ei juhannusta ollenkaan vietetä. Sillit ja uudet perunat jo kerroin ja radio Suomeakin kiittelin juhannustunnelman luomisesta. Kummallista, miten sitä on juhlapyhissä kiinni tiettyihin tunnelmiin. Jouluna aina tietyt joululaulut, joulurauhan julistus ja peruna- ja lanttulaatikot ym. Juhannuksena taas sauna, vihta, uudet perunat ja tietyt kesälaulut; suvivalssi, kesäillan valssi, ja vanhat tangot ja haitarimusiikki. Minään muuna päivänä en varmasti kuuntelisi aamusta iltaan samoja vanhoja lauluja moneenkin kertaan soitettuna, mutta juhannuksena ne ihastuttivat, itkettivät ja loivat ihan oikean suomalaisen juhannustunnelman. Ympärillä oli perjantai-ilta Hollannissa, mutta minun mökissäni on juhannusaatto ja tunnelma, juhannuspäivänä täällä ympärillä oli arki ja tavallinen lauantai, minulla juhannuspäivä ja suomalainen tunnelma, en edes kauppaan lähtenyt.

Nyt joku kysyy, että hittojako sinne piti mennä koti-ikävää potemaan. Piti tulla, enkä kadu, juhannus vaan on niin suomalainen, että silloin saa kaivata ja silloin ainakin huomaa, että suomalainen minä olen, eikä minusta muuta saa, vaikka saunassa yrittäisin suomalaisuutta pois pestä. Antti Jalava aikanaan kertoi kirjassaan Asfalttikukka, josta tein tv-elokuvan vuonna 1983, että kun he muuttivat Suomesta Ruotsiin siirtolaisiksi, isä vei heidät ruotsalaiseen saunaan ja sanoi, että nyt pestään suomalaisuus pois. Vaan eihän se pesemällä lähde, ei ainakaan ruotsalaisten bastussa!!!!! Eikä kyllä suomalaisessa saunassakaan, vahvistuu vaan, varsinkin saaren saunassa riippakoivun alla!