Uuden navigaattorin avulla löytyi vaatekauppa ja ihana jakku. Vuokraisännän puutarhajuhliin. Siitä ei toki voi navigaattoria syyttää, että se vei minut vaatekauppaan, mistä kaikkien alennusvaatteiden joukosta löysin tietenkin juuri sen ainoan kalliin jakun, joka ei ollut alennuksessa! Niin minulle käy aina. Ostin sen kuitenkin, koska se oli minusta makea ja sitä voinen käyttää vielä vuosia.

Sillä jakulla sitten menin kutsuttuna uuden vuokraisäntäni ja liettualaisen vaimonsa kotiin grillijuhliin. Meillä on hieman haastavia vaikeuksia yhteisen kielen kanssa, vaimo puhuu venäjää, liettuan omaa kieltä ja hollantia auttavasti, mies hollantia ja siinä se. Isäntäväen kutsusta olin ymmärtänyt, että tulee kunniavieraita, ihan selvästi sanoivat monikossa. Hahaa minä olin kuitenkin se ainoa kutsuttu ja siis se kunniavieras, no meneehän meikämuija monikossa vieläkin. Talo on juuri sellainen, millaiseksi kuvittelee äkkirikastuneen jalokivikauppiaan talon, tai enemmän se oli linna. Iso ja pramea ja kaikkialta saattoi lukea, että rahaa on. Katossa oli eteisestä hallin kautta olohuoneen katon yli ulottuva pitkä kultainen kangas, johon lamput ja muut antiikkiesineet oli kiinnitetty. Yläkertaan veivät samanlaiset isot antiikkisen näköiset portaat kuin Rhet Butlerin ja Scarletin talossa Tuulen Viemää elokuvassa.

Kaikkialla, myös ulkona soi taukoamaton ”hissimusiikki”. Mies on rakentanut valtakuntaansa kaksikymmentä vuotta. Ulkona neljän hehtaarin alueella on hienoa; tekolampia ja kanavia ja lumpeita vedessä, puutarha on hieno ja hoidettu, siihen on palkattu puutarhuri, rodot ovat puiden korkuisia ja koko aluetta ympäröi aita. Siellä on lampaita, ankkoja, kanoja ja riikinkukko akkansa kanssa vapaana kaikki. Talon edessä on Versaillesin puutarhan tapainen sisääntulo muotoon kasvatettuine ja leikattuine aitoineen, aitaukset täynnä ruusuja. Älkää luulko, että tässä puhuu kettu pihlajan marjoista, minä vaan ehkä viihtyisin enemmän kotoisammassa ympäristössä kuin satojen neliöiden museomaisessa linnassa kuunnellen kokoajan sitä taukoamatta soivaa hissimusakkia – siis yölläkin ja ulkonakin. Mutta ihania ja ystävällisiä ihmisiä ovat molemmat sekä kultaseppä- jalokivikauppias että vaimonsa Liettuasta ja rakastuneitakin ovat vielä kolmen vuoden jälkeenkin. Kunniavieras syötettiin niin, että siitä määrästä grillistä tuotavia herkkuja olisi tosissaan ruokkinut montakin kunniavierasta. Rahoista huolimatta, olivat siis ihania ihmisiä, eivätkä missään vaiheessa rikkauttaan korostaneet, vaikka se joka askelella kotonansa näkyikin, mutta jokaisellahan on oikeus omaan makuunsa, tietty!

Henk ja Ria piipahtivat eilen yllättäen iltapäiväteelle. Tuntui mukavalta, tein valmiita pieniä voileipiä kun jääkaappi oli täynnä ostamiani ruokia Lauraa ja Mikaa varten ja nuoriso toi vielä Suomeen lähtiessään oman jääkaappinsa sisällön minulle. Täällä Hollannissa ei yleensä ikinä tarjota päiväkahvin tai teen kanssa juuri mitään, ehkä suklaakonvehti tai stoopwaffel (siirappivohveleita, nekin yleensä tarjotaan vain aamulla). Ikinä täällä ei tarjota kahvin kanssa pullaa, niin kuin meillä, eikä varsinkaan sitä ”sen seitsemää sorttia”.... Oli kiva nähdä, miten he ilahtuivat tekemistäni pikkuisista voileivistä täkäläisten juustojen ja kalkkunafileen kanssa, koristeltuna kurkulla, tomaatilla ja salaatinlehdillä, oli mukavaa ja helppoa.

Tänään vierailimme La Richesse- kennelissä, joka on yksi vanhimpia jo 50-luvulla mukana olleita kenneleitä, hurjan pitkä taival ja kunnioitettava kokemus. Vanha herra on jo kuollut, mutta vaimo, joka varmasti lähenee 90 vuottaan on edelleen voimissaan ja kasvattaa. Kunnioitukseni hänelle. Minulla oli Quibus mukana ja se sai vapaasti tavata seitsemänviikkoiset kolme urospentua. Voi, että niillä oli hauskaa, Pippilottani yllätti, se yleensä ensimmäisenä näyttää hampaitaan uusille tuttavuuksille, mutta näytti heti tajuavan, että ovat vauvoja. Quibus heittäytyi selälleen ja antoi kaikkien kolmen mustavalkoisen pennun kulkea ylitseen, kutsui niitä leikkiin ja leikki tosi varoen, kaikki neljä painivat oikeata pentupainia. Pippi tarkisti äidillisetsi viiden kuukauden kokemuksellaan pentujen peput pisumisen jälkeen ja hämmästyi kun pisut tulivatkin eri paikasta kuin hänellä. Hieno päivä kaikilla. Illalla lämpesi Henkin sauna ja kävimme Rian kanssa saunomassa kahdestaan. Hieno lauantai-illan suomalainen päätös, sauna on hyvä ja löylyt pehmeät ja lämpöiset, onhan kiuas ostettu Suomesta ja sieltä saatu ohjeetkin ja kiuaskivet ovat viimeksi tuoneet meidän Laura ja Tanja yhdessä. Oikeastaan puuttui vaan ehtookellot ja lauantain toivotut levyt, joihin sisar-Riitta on totuttanut Kiikassa olo aikana. No nyt ollaan täällä Veeningenissä ja Quibus valmistautuu huomenna 5 kuukautissynttärinään ottamaan vastaan isä Stoffelia ja isoisä Swabberia...... jännää, millainen haukkumismyrsky (pahempi kuin huutomyrsky) siitä syntyykään.