Tänään oltiin taas perinteikkäässä Turun TOP Dog-showssa! Aikanaan kun olin Turun Sanomissa töissä, olin myös mukana järjestämässä Suomen ensimmäistä yli kuuden tuhannen koiran näyttelyä Turussa 1993, olin sen tiedotussihteerinä ja kuuluttajana!

Silloin meillä oli ryhmäkilpailut Areenalla (silloin sen nimi oli TYPHOON) työväen Säästöpankin mukaan, sitten ainakin Elysee-Areena ja nyt se näytti olevan HK Areena. Nykyään sen vuokra varmaan olisi mahdottoman kallis, eikä näyttelyä järjestävillä yhdistyksillä olisi siihen taatusti varaa. Silloin näyttelytoimikunnan puheenjohtajana oli Turun silloinen poliisipäällikkö Juhani Salonen ja hänellä jos kellään oli hyvät suhteet

melkein minne vaan. Kun Juhani soitti ja kyseli palkintoja, niin aina tuli jotain suurta ja hienoa! Ryhmävoittajat mm saivat uuden hienon television, kaikki kymmenen! Nykyään ei siihen olisi millään firmallakaan varaa.

Muutenkin Turku on näyttelypaikkana muistojen paikka. Tasan seitsemän vuotta sitten 2004 Topelius-pentueeni (Sakari Topeliuksen mukaan nimetyt pennut) ja muutkin koirani ns. puhdistivat pöydän. Hollannintuontini Elvis oli paras uros, Amelie-Sofie oli paras narttu 3. Roope (Pilviparta) oli PU 2 ja sai ensimmäisen sertinsä, Miina-siskonsa (Melusina) oli PN 4 ja sai ensimmäisen sertinsä! Ja tuomarina oli Phyllis Poduschka-Aigner Itävallasta niin silloin kuin tänäkin vuonna.

Tasan vuosi sitten Reino (Miinan poika Pavarotti) oli paras pentu ja tänään se kulki äitinsä tassunjälkiä ja sijoittui Paras uros kehässä neljänneksi. Sert meni tällä kertaa PU 2:lle!

Mutta tiedän (ja näin), miten Reinon isäntä Jussi liikuttui, kun Reino sai ensin laatuarvostelun erinomainen ja sitten vielä uusien sääntöjen mukaisen SA;n! Sitä palkintoa ei juuri tänään jaeltu!!!!! Tuntui tosi hyvältä, että nyt kun Miina on koirien taivaassa syömässä nakkeja puusta isänsä Neron ja tätinsä Siirin kanssa, seuraa Reino-poika äitinsä jälkiä.

Reinon veli Perro (Papageno) sai EH;n, niin kuin ”karvamatoni”, tappijalka Quibuskinj, sen sisko Hulda (Quintessa) sa H:n. Minusta Hulda on tosi kaunis, paljon kauniimpi kuin Quibus. Sitä paitsi Kveepelini näyttää todella lyhyehköine etujalkoineen, vielä takakorkeana, karvaiselta madolta tai perhosentoukalta, varsinkin kun se helposti juoksee nokka maassa haistellen kaikkea ja Hulda astelee kehässä heti perässä kauniina korkeajalkaisena ja karvakin nätisti laskeutuvana. Quibuksella se lentää ja nousee yhtä korkealle kuin tämä höpönassuni itsekin hypätessään. (se hyppää koko ajan ja tosi korkealle takajalatiki monta kymmentä senttiä irti maasta).

Ruotsista oli tullut sertin metsästykseen Pekka (Ouzo Nero), jonka äiti on Seita ja isä Lumikuono Hombre Habanero eli Nero. Pekka oli hieno, sai erinomaisen, mutta oli tuomarin mielestä iso ja sitäkin isompi oli Pekan velipoika Luca (On and Off), joka sain EH:n ja Siirimummuni lapsenlapsi Dima (Irma la Douce) sai valioissa Erin, muttei Sa;ta!

Hieno nimenomaan Jussin ja Riitanh takia ja Miinan.

Kotimatkalla tapasimme Miinan ja Maunon ja Roopen veljen Rasan (Rasavilius). Rasa joutui muutama vuosi sitten vaihtamaan kotia pohjoisesta tänne, siltä oli leikattava takkuturkki kokonaan pois, mutta nyt turkki on kunnossa ja vaikka Rasa uuden omistajansa mukaan ei yleensä mene kenenkään luo, minut se tuntui muistavan tuli heti ja heilutti häntäänsä kun puhuttelin sitä niillä samoilla nimillä, joilla kutsuin pentuja vauvoina syömään! Sanat pienipieni ja lapsetlapset selvästi herättivät siinä muistoja. Oli ihana nähdä se ja yhtä ihanaa oli nähdä Miinan ensimäisen pentueen (Elviksen kanssa) eli Jipun (Nonstop) omistajat pitkästä aikaa ja kuulla, miten he Jippuaan rakastavat. Sellaiset hetket ovat kasvattajalle niin hirveän paljon rakkaampia kuin mikään näyttelyvoitto konsanaan!

Silti joskus on hienoa, että tuomari on samaa mieltä kanssasi siitä, että Sinun koirasi on maailman kaunein!