Nyt on taas kamalin aika vuodesta, lumi sulaa, maa paljastuu ja vettä ja kuraa on jokaisen koiran neljän tassun jok´ikisessä karvassa. Tassuja on yhteensä 16, karvojen määrää tuskin kukaan pystyy laskemaan, mutta voin vakuuttaa, että sitä on riittävästi – niin myös kuraa ja tippuvaa kuravelliä! Onhan huhtikuu- aprilliä ja sitä kuravelliä riittää koko kuun!

Onneksi tässä uudessa kämpässäni on juuri uusittu kylpyhuoneen lattia. Mitään muuta ei tässä vanhassa asunnossa olekaan uusittu, paitsi uusi jää- viileäkaappi. Mutta neljän koiran kanssa pitää olla kiitollinen, ei tarvitse ihan kamalasti stressata, kun lattioissa näkyy jo vanhastaan kynnen jälkiä ja makuhuoneen ikkunalaudassa on ”vahtikoiran” tarkkaavaiset kynnenjäljet näkyvissä. Edellinen koira oli mopsi ja sattuman kautta tiedän, että tässä on asunut myös sakemanni tai kaksi.

No siihen kylpyhuoneeseen. Lattiassa on siis klinkkerit ja sen alla lattialämmitys. Vessanpönttö on isossa kylppärissä asennettu ihan niin kiinni oven viereen, ettei pytyn ja seinän väliin saa edes vesapaperirullaa mahtumaan, mutta sen vieressä on myös bidesuihku. Koirat vaan suoraan ulko-ovesta kylppäriin ja siinä sitten pytyn päällä istuen saan kaikki 16 tassua suihkutetuksi. Voisin vielä jättää ne sinne lämpimälle lattialle kuivumaan, mutta saatte arvata kaksi kertaa; raskinko? Niinpä kämpässäni on joka istuimelle siroteltuna koirapeittoja ja silti voitte arvuutella kenen peppu aina on kaikkein märin, niin autossa kuin sohvallakin.

Olin viime viikonloppuna kutsuttuna ystävien luo. Heillä on kaksi kasvattiani ja sen lisäksi Oodin ja sisarustensa isukki. Ihana uros, joka heiluttaa häntäänsä ja on niin ystävällinen, että on häntänsä hukata. Itse asiassa se onkin joutunut luopumaan osasta häntäänsä, koska siihen jatkuvan heiluttamisen ja oviin ja seinään lyömisen takia tuli haava, jota se tehokkaasti nuoli ja joka ei parantunut, oli johtaa kuolioon ja amputoitiin osittain. Silti se heiluu edelleen iloisesti ja näyttelymenestys sillä jatkuu.

Oli ihanaa olla hemmoteltavana, tulla valmiiseen ruokapöytään sekä illalla, että aamulla! Mahtavaa nähdä kasvattiensa voivan hyvin ja tuntea, miten niitä rakastetaan. Ja oli ihanaa puhua koirista yömyöhään. Piristävää vaihtelua arjen kuravellille! Kiitos kuuluu myös Leena-siskolle, joka jo toistamiseen tässä asunnossa tuli miehensä kanssa koiriani hoitamaan. Koirat pitävät heistä ja heidän rauhallisuudestaan, ei kuulemma eli se kuuluisa ”salakusi” ollut iskenyt - ”kostokakoista” puhumattakaan! Koirat siis viihtyivät ja nauttivat säännöllisestä ulkoilutuksesta, jota meikämuija ei aina hallitse mukamas kiireiltään!

Quibus ja kasvanut ja on juuri nyt pahimmassa uhma- ja mörköiässään! Se on varsinainen mölytoosa! Ikinä minulla ei tällaista kylärakkia ole ollut. Se haukkuu kaikesta ja kaikkea, suurin ”älämölö” alkaa kun lähdemme aamulenkille, se ryntäilee Ripi Reippasen päälle, joka myös haukkuu ja näyttää nauttivan pikkumatsista pikkusiskonsa kanssa. Juhlamenot kruunaa isoäiti Amelie, sillä kun on aina ollut tapana lenkille lähdettäessä autossa ilmoittaa olemassaolonsa, nyt se on intoutunut vanhoilla päivillään harrastamaan kuorolaulantaa yhdessä pikkukottaraisten kanssa – ainoa äänetön on Seita! Saan toki syyttää itseäni, etten ole sitä tapaa kitkenyt. Minua on aina huvittanut Amelien tapa ilmoittaa olemassaolostaan. Tänne muutettaessakin se salamannopeasti oppi, missä taloissa on koiria ja vaikkei niitä näkyisikään, se talon kohdalla pamauttaa juhlahaukun ihan varmuuden vuoksi! Siinäpä sitä sitten on oppia pikkukirpullekin!

Olo tyttöjen kanssa alkaa tasaantua, ne ovat tänne hyvin kotiutuneet. Ressukat ovat joutuneet vaihtamaan kotia vuosittain viime aikoina. Nyt jouduimme olemaan juoksujen takia kokonaan eristyksissä Sinisestä Unelmasta toista kuukautta ja eristys jatkuu, koska Sininen Unelma pannaan uusiksi kirjaimellisesti lattiasta kattoon alakerrassa, eikä sinne tämä lauma mahdu. Niinpä ne alkavatkin, heti kun vierailemme siellä, kysyä joko kotiuduttaisiin. Hyvä niin, kunhan vielä oppivat asumaan rivarissa, niin ettei joka naapurin kolahdusta heti haukuttaisi. Riitan ja Jussin lapsenlapsi Juha Kirseineen muuttaa seinän taakse naapuriksi pian, joten eiköhän sekin tästä!!!!!!