Kiirettä on pitänyt, 5 pentua on lähtenyt uusiin koteihin ja Quibus mamma käy selvästi useammin niitä laskemassa, vieroituksen se oli jo aloittanut, mutta nyt se kyllä on hieman perumassa sitä ja antaa murahtelematta pentujen imeä. Öisin meillä on jopa vähän erimielisyyksiä siitä, opetellaanko meillä pitkiä yöunia vai saako mammakoira vierailla laatikossa useaankin kertaan. Myös minulla on suuri kiusaus päästää se laatikkoon, koska pennut osaavat kyllä kiljua osuutensa, jonka uskovat niille edelleen kuuluvan ja kun mamma on laatikossa – oi – hiljaisuus! Eivät ne pennut suinkaan siellä koko ajan imekään vaan herttaisesti leikkivät mammakoiran kanssa. Yökiljuntaa ei kamalasti ilmene, mutta sellaisina öinä sitä tuppaa kuulemaan kun pennut eivät ole voineet olla ulkona. Onneksi on useana päivänä ollut aurinkoisiakin hetkiä ja silloin on pentulaatikossa hiljaista.

Pikku mamma on menettänyt paitsi painoaan, myös karvaansa, pennut ovat jo aikaa sitten keksineet, että mamman häntä on mainio eläväisesti heiluva leikkikalu ja aika virttyneeltä se näyttääkin. Pentujensa lähdöstä se on kyllä enemmän hermostunut kuin helpottunut. Onneksi sille jää Ruska ja toisen sisareni perheeseen Rosa (Rosamunda), joten pennuilla on kavereita ja Quibuksella koulutettavaa.

Jokaisen pennun olen itkulla saattanut maailmaan. Vaikka kuinka päättäisin, että pennun lähtö ON VAIN ILOINEN ASIA ja ettei minulla olisi aikaa niille kaikille niin paljon kun ne ansaitseisivat, silti lähtö halin aikana parun pennun märäksi, mikä oikeastaan on hyväkin. Uusien aatteiden mukaan, niitä ei pidä kokonaan pestä ennen lähtöä, perusteluna se, että koiran ihon vasta kehittymässä oleva rasvatasapaino häiriintyy useista shampoopesuista.

Vaikka pennun lähtö kasvattajaa itkettääkin, on siinä myös riemullisia hetkiä. Kun oululainen ihastuttava pariskunta tuli hakemaan, kasvattajan heille valitsemaa, pentuaan, se oli juuri se poika, joka puolinukuksissa olevasta neljän pojan kasasta, ryntäsi häntä heiluen heitä vastaan ja suukottamaan. Ihan kuin olisi hieman jännittänyt; kelpaako hän. Ihanasti kelpasi ja oli Ransuksi ristitty poika kuulemma sekä nukkunut, että leikkinyt ja käyttäytynyt herrasmiehen lailla koko pitkän matkan autossa täältä Ouluun.

Rusina-neiti, josta tulee Sunny (tai Sani) esitteli itse itsensä tulevalle perheelleen jo silloin kun he vasta kävivät tutustumassa rotuun ja tähän pentueeseen. Rusina neiti, se viimeisenä syntynyt neiti 10, ryntäsi häntä heiluen heidän lapsiaan kohti ja vielä kahvin juonnin jälkeen kun lapset kävivät hyvästelemässä pennut, tämä Rusina juoksi ainoana iloisesti vastaan häntä heiluen. Eilen kun perhe tuli hakemaan valittuaan (vai oliko se sittenkin pentu, joka kodin itselleen valitsi), ryntäsi Sani-tyttö ainoana pentuna häkistä, jossa kaikki pennut olivat pihalla nukkumassa, Neito ryntäsi ulos iloisesti häntä heiluen sanomaan tervetulotoivotukset, meni vielä hetkeksi takaisin nukkumaan kahvinjuonnin ja kaupan teon ajaksi ja lähti sitten kasvattajan kastelemana iloisesti autolla Espooseen asti. Oli leikkinyt, nukkunut ja tutustunut reippaana uuteen kotiinsa, yllättänyt jopa perheen suostumalla syömään, pisumaan paperille ja menemällä nukkumaan. Tuntuu tosi ihanalta saada tällaisia viestejä. Maanantaina lähtee viimeinenkin oululainen, eli Rentukka-tyttö, toivottavasti siitä ja Ransusta tulee kaverit.