Onneksi aurinkoiset syyspäivät jatkuvat ja pennut saavat olla ulkona. Aluksi ruoho jalkojen alla ja uudet tuoksut selvästi hämmentävät pikkuisia, mutta jo muutaman päivän jälkeen ne ovat tottuneet uuteen alustaansa ja osaavat ottaa päivänokoset ulos nostetussa kevythäkissä, jonka ovenkin voi sulkea ötököille esteeksi. Siellä ne nukkuvat pinossa ja päällekkäin ja herättyään opettelevat tekemään pikkupisut ruohikolle. Tällä hetkellä niiden elämä on yhtä opettelua ja uusia kokemuksia, niin kuin tuossa iässä kuuluukin, eiväthän nämä "pienet lehmälapset" mitään tynnyrissä kasvaneita ole.

Kun pennut nukkuvat ulkona on kasvattajan helppo tarkistaa kynsienleikkuutalkoon tilannetta. En nimittäin millään pysty muistamaan, keneltä olen leikannut, keneltä en, mutta tassutarkastushan se helposti kertoo. Nukkuvan pennut kynsiä on huomattavasti helpompi tasata kuin valveilla olevan, vaikka ne eivät vielä ihan hirveästi vastustakaan operaatiota.

Lapsilauma viettää vielä suurimman osan päivästä ja yöstä nukkuen, yöt alkavat olla jo niin pitkiä, että mammakoirakin pääsee vain parilla vierailulla laatikossa, minkä se tekee tosi mielellään. Olen nimittäin ottanut pikkuäidin pois yöksi laatikosta, vaikka se olisi varmaan vielä mielellään ollutkin siellä pentujensa kanssa. Pikkuressu on niin tunnollinen ja pienet ahmatit osaavat lypsää niin kauan kun maitoa tulee, että se vain laihtuu laihtumistaan. Ja jos pennut saavat koko ajan maitoa kyllikseen, eivät ne lisäruokaa huolikaan. Tämä pentue on varmasti koko Buffing-historian hiljaisin, rauhallisin ja tyytyväisin, mahtaako kasvattajan kokemuksella olla mitään tekemistä asian kanssa. Saattaa olla, että olen osannut antaa niiden pärjäillä omaan tahtiinsa emonsa kanssa ja antanut emon huolehtia ruumiillisten tarpeiden tyydyttämisen, kasvattajan huolehtiessa henkisestä kasvusta uusia kokemuksia kartuttaessa.

Pentujen ruokavalio alkaa olla jo varsin monipuolinen, lihaa, pentunappuloita, munankeltuaista, piimää, kermaviiliä ja mahalaukkua sekä jauhelihaa vaihdellen. Kaikki menee, mutta suosikki on mahalaukku ja vähiten kiinnostaa tällä hetkellä nappularuoka. Kokemuksesta tiedän, että nappulat saavat suosion sitten kun hampaat ovat puhjenneet ja ne tarvitsevat työtä. Nyt jo pikkunaskalit pilkottavat ikenistä, varsinkin kulmahampaat jo näkyvät.

Eilen pentue täytti neljä viikkoa ja oli viikoittaisen punnituksen aika. Komeasti yli kilon näyttää vaaka, painavimmat lähenevät pian puoltatoista kiloa. Ainoastaan porukan pienin, viimeisenä syntynyt neiti numero 10 yltää juuri ja juuri kilon painoon, enää muutama gramma uupui lukemista eilen, tänään ollaan jo kilon paremmalla puolella. Mutta tämä kevyin tyttönen ei suinkaan ole porukan viimeisin juuri missään. Se oppi ensimmäisten joukossa, ellei peräti ensimmäisenä menemään ruokakaukalolle ja syömään hienosti ja siististi, se myös osaa sievästi ojentaa etutassuaan velipojan kuonolle leikkiin kutsuun ja pienimpänä se silti sitkeästi roikkuu maitobaarissa kiinni, vaikka jalat eivät maahan ulotukaan kun emo päättää vaihtaa paikkaa.

Varsin paljon nämä lapsukaiset vielä nukkuvat, mutta on niillä jo selvät leikkitunnitkin, ne suukottelevat toisiaan ja kaatavat kaverin kyljelleen, pikkuneiti kymmenen osaa kieritelläkin ympäri, ympäri ja ympäri silkasta kierimisen riemusta.

Kaikki ovat kasvattajan näkökulmasta katsottuna iloisia, hännät heiluvat ja ne uskaltavat rohkeasti tulla katsomaan ensi pelästyksen jälkeen, mikä kolisi tai miksi pölynimuri ja ruohonleikkuri hurisevat. Silti en vielä osaa sanoa, kuka tytöistä on se rohkein ja reippain, kuka pojista, niin paljon niiden olemus vielä vaihtelee johtuen mm siitä, ovatko juuri heränneet tai väsyneitä ja nälkäisiä.

Pian täällä alkaa käydä pennun katsojia enemmänkin, ensimmäiset ovat jo käyneet ja varsinkin lasten vierailusta iloitsen, sillä on tärkeää niiden tottua myös lapsiin. Onneksi rivariyhtiömme pihapiirissä asuu pikkumies, muutaman vuoden ikäinen, joka aina riemuissaan hylkää jopa trampoliininsa kun pikkukoirat tuodaan pihalle. ”Terve naapurit”- huutaa kaveri ja tervehdys käden nostoine lipalle, koskee myös pikkukoiria ja varsinkin niitä!